4

Timo Saarto: Kreetalla kerran

Kuljettaja hiljensi vauhtia. Tiellä tai jossain aivan sen lähettyvillä oli meneillään jotain poikkeuksellista. Theo näki poliisiautoja, joihin oli jätetty ajovalot päälle. Siniset vilkut luotasivat pimeää vuorenrinnettä. Kauempana heilahteli taskulamppujen valokiiloja. Bussi pysähtyi, etuovi massahti auki. Sisään kurkisti virkapukuinen poliisi ja vaihtoi muutaman sanan kuljettajan kanssa. Kun bussi taas nytkähti liikkeelle, opas selitti mikrofoniin että olivat…

Dreamstime.com

Toni Saarinen: Matrjoška-projekti

Kuulustelu   “Joten… Matrjoška-projekti.” “Kuulinko ivallisen piikin äänessänne? Sanotte nimen kuin se olisi jotain etäistä. Uni, juoru, myytti tai markkinointikikka. Tai huiputus… niin, huiputukseksi te sitä luulettekin!” “Me olemme ottamassa selvää, herra Klimov. Ei ole syytä spekuloida meidän uskomuksillamme. Riittää että tiedätte, mitä me tahdomme: totuuden.” “Vai että totuuden, siis jotakin absoluuttista. No, sellaista ei…

Dreamstime.com

Marika Riikonen: Pientä hienosäätöä

Veden ääni kaikui aavemaisesti luolan seinämistä. Kun pisaroita roiskahti huokoiseen kiveen, kuului sihinää. Samalta kuulosti, kun heitti kauhallisen vettä vasten saunan rapattua seinää. Melkein tunsin löylyn käsivarsilla ja päänahassa. Oli lähes mahdollista unohtaa kylmyys, joka kohosi jäisestä vedestä ja huokui huuruna kiviseinämistä. Vene narahteli, kun se keinahteli hiljaa eteenpäin virrassa. Minkäänlaisia ohjausvälineitä ei ollut, ja…

Dreamstime.com

Elli Leppä: Puskemaan apilaa

Veri oli kuun valossa mustaa. Siobhan poltteli kaikessa rauhassa. Hän puhalsi pitkään ulos, ja savu kohosi ohuena hopeisena patsaana tiiliseinää vasten. Aseen hihna painoi olkapäätä takin läpi ja baretin reuna kutitti otsaa. Joskus näiden kanssa piti odotella pitkäänkin, että saattoi olla täysin varma. Kerrankin kohde kampesi vielä pystyyn kurkkuosumasta huolimatta, ja oli käydä pahasti. Sellainen…

02e

Nadja Sokura: Eksyneiden asema

Minä rakastin junamatkoja. Sitä hiljaisuutta, jonka vallitessa sain velloa ajatuksissani. Kellumista ei-missään olemisessa, välitilassa. Junamatkoja enemmän rakastin ainoastaan pitkiä automatkoja. Niissä oli kaikki se ihanuus, mikä junamatkoissakin, mutta niistä puuttuivat asemilta nousevat uudet matkustajat, jotka ohi kulkiessaan tönivät laukuillaan, kiljuvat lapset, jotka juoksivat käytävää päästä päähän tömistäen ja kuulutukset, joissa oli kyllä oma viehätyksensä, erityisesti…

Usva 1/2016

Lataa verkkolehti ilmaiseksi pdf-muodossa tästä. (2,1 Mt) Usvan numero1/2016 esittelee lyhyttä novellistiikkaa, joka saa voimansa arjesta ja todellisuuden nyrjäyttämisestä. Inkeri Kontron Valkeita kuulaita käsittelee luopumista ja vapautumista vanhan miehen näkökulmasta. Elina Hellstenin Taputtajien maailmassa mennyt aika ja nykyisyys syleilevät toisiaan. Jokaisesta teosta on maksettava hinta, ja ajan nopeuttamisella on sivuvaikutuksensa. Maija Haaviston tieteisrunossa Lankamaailma kaivataan…

© Yellowdesignstudio | Dreamstime.com

Saara Henriksson: Taivaallista musiikkia

Alussa oli hiljaisuus. Sitten tyhjyydestä kantautui matala jyrinä. Aalto, konserton alkutahdit. Musiikki vyöryi eteenpäin ja loi universumin mennessään: galaksit ja aurinkokunnat, taivaan kehät, niillä seisovat enkelit ja demonit. Sävelet levisivät yhä kauemmas, yhä laajemmaksi avaruudeksi, kunnes lopulta ne vaimentuivat kohinaksi maailmankaikkeuden taustalle. Tähdet ja planeetat kiersivät radoillaan jäljitellen alkuperäistä harmoniaa. Auditorion valot ovat kirkkaat ja…

Kuva: © Charon | Dreamstime.com

Christine Thorel: Ehkä meidät pelastettiin

Kun luet tätä, olen toivottavasti jo kuollut. Pahoittelen siitä aiheutuvia ongelmia. Niitä ei nykyään oikein voi välttää. Ennen kaikki oli niin paljon helpompaa. Tuttu konstaapeli nojasi tuolissaan ensin taakse, niin että selkänoja natisi ja kumartui saman tien kohti Anssia. Naisen äänen rahina kutitti Anssin kurkkua. Toivottavasti tässä ei menisi pitkään. Konstaapeli pudotti paksun paperinipun pöydälle,…

© Vincent Giordano | Dreamstime.com

Maija Haavisto: Lankamaailma

viimeksi jätit hauraan valkoisen veitsen en tiedä minkä eläimen luuta kerroit että taloa suuremmat liskot oli siihen puristettu en tiedä uskoako sinua minä talletin sen kirstuun, niin kuin kaiken muun arkkuun johon piti tulla kapiot mutta häitä ei tanssita koskaan, nämä ovat minun kapioni, kaukaisen sulhasen talletin sinne ihmeelliset värejä hehkuvat kuvat, joita minulle esittelit…

© Avesun | Dreamstime.com

Elina Hellsten: Taputtajat

Kaksi poikaa ja kaksi tyttöä seisoo koulun pihalla keskellä lasten muodostamaa rinkiä. Kädet käyvät nopeasti, hikipisarat helmeilevät kaikkien otsalla. Oikeat kämmenet yhteen. Vasemmat kämmenet yhteen. Molemmat kämmenet yhteen. Lapsilauma huutaa ja pauhaa ympärillä kuin ukkosmyrsky. ”Marko ja Petri! Näyttäkää niille! Nyt on mestaruus pelissä!” ”Anne ja Sanna! Anne ja Sanna!” ”Pet-ri! Mar-ko! Pet-ri! Mar-ko!” ”An-ne!…

Wisconsinart | Dreamstime.com

Briitta Hepo-oja: Varvasneitsyt

Olin kaksikymmentäviisi ja kaikki varpaani olivat tallella. Samoin sormet ja korvalehdet. Se oli oikeastaan sama asia kuin olla neitsyt. Luuytimestäni ja muista sisäelimistäni ei kannattanut edes puhua. Minusta näki heti päällepäin, että ne olivat paikallaan. Kukaan ei aloittanut keuhkolohkosta tai maksan palasista, ellei ollut itsetuhoinen. Uusia ihmisiä tavatessani yritin pitää suuni kiinni, jotta kuvitelma puuttuvista…

Dreamstime.com

Pii Nahkuri: Pyydystä ja vapauta

Lyhyenläntä Maamies puhuu bensa-aseman kahvipöydässä lantakouruista ja tuoksuu navetalle.  Hänen matalassa äänessään on lämmin sointi: – Palasin maalle, kun isä halusi siirtää tilan nimiini. Lehmät pelastivat mun elämän. Upotessani tummiin, kosteisiin silmiin maito ehtii kelmuttua mukissani kuin tinkimaito. Kassajonossa hän viittoo minut edelleen tietävästi hymyillen: – Heppatytöt haluavat maksaa oman laskunsa. Sokkotreffien päätteeksi ravaan pysäkille.…