Dreamstime.com

Rimma Erkko: Äidin poika

Tyttöparalla ei ollut paljoa aikaa. Hänen äitinsä oli liian yksinkertainen sielu tajutakseen sen, eikä Erik aikonut kertoa sitä hänelle. Hän ei kestänyt nähdä kyyneliä juuri nyt. Ei sillä, että hän olisi kyennyt sanomaan mitään lohduttavia sanojakaan. Joten hän teki vain sen, mitä häneltä odotettiin, eli siunasi tytön. Hänen sydäntään vihlaisi, kun hän katsoi tummia, märkiviä…

Dreamstime.com

Mervi Heikkilä: Verikuu

Äiti ei ilmeisesti nukkunut koskaan. Vaikka Jannen herätyskello oli rämähtänyt lauantaiaamuna soimaan jo puoli kuudelta, hän keittiöön könytessään löysi äidin pöydän äärestä kahvikuppi kädessä. Sillä oli vanha oranssi kylpytakki yöpuvun päällä ja päässä papiljotit. Täysikuu kumotti ikkunan takana, puuhellassa oli tuli ja puurokattila höyrysi hellan päällä. Radion ääni oli hiljaisella, mutta Janne tunnisti iskelmän muutaman…

Philip Rasuo / Dreamstime.com

Artemis Kelosaari: Värise, värise, väärintekijä

Legenda Kahdeksannentoista vuosisadan alussa, Ruotsin nuoren kuninkaan kukistumisen jälkeen, tsaari Pietari lähetti luotetuimmat ja kovaotteisimmat upseerinsa Ruotsin Itämaahan ryöstelemään. Kaikkein vähiten epäröiden hän valitsi tuohon tehtävään erään eversti Aleksandr Mihailovits Lebedevin – eikä tämä johtunut suinkaan vain siitä, että kunnianhimoinen Lebedev oli tehnyt eräitä erikoispalveluksia vuoteessa sekä hänelle että ruhtinas Menshikoville. Aleksandr Lebedev oli venäläisen…

Dreamstuime.com

Lucilla Lin: Esi-isien kieli

12.7.1816 Rakas Carl-serkkuni Olen nyt todellakin matkustanut maailman ääriin, kaukaisemmalle tunnetulle saarelle.  Laivamatka oli pitkä ja koko tämä tutkimusmatka tulee minulle kalliiksi – maksoin kapteenille siitä, että hän jätti minut tänne kahdeksi viikoksi ennen kuin he taas poimivat minut kyytiinsä paluumatkallaan. Kuten ennenkin, tulen käyttämään sinua kuin päiväkirjaa, kirjoitan aina kun jotakin mielenkiintoista tapahtuu ja…

Dreamstime.com

Eero Korpinen: Nisulan syvänteeltä

Heinäkuu oli kauneimmillaan. Aurinko levitti lempeän raukeuden heinäseipäiden täplittämän maan ylle. Oli kuuma. Ainoastaan haarapääskyt jaksoivat kisailla keskenään. Niiden sirot hahmot kiisivät ja syöksyivät ja piirtyivät mustina nuolina vasten sinistä taivasta. Helteen uuvuttama tuulihaukka nuokkui pellon keskellä seisovan puhelinpylvään päässä. Aina välillä se vaihtoi painoaan jalalta toiselle ja raotti hieman jompaakumpaa silmäluomeaan, mutta ei kuitenkaan…

ari

Ari Kokkonen: Raapaleita (Äiti, Suljettu, Digitalisoituminen)

ÄITI Puhelin oli soinut yöllä, en minä ollut sitä kuullut, yleensä nukun hyvin sikeästi. Jäin katsomaan näyttöä: Äiti, vastaamaton puhelu tänään 05.17. Tämä oli jotain sairasta pilaa, äiti oli ollut haudassa jo 24 vuotta, soitti hyvin harvoin kenellekään, eikä muutoinkaan ottanut yhteyttä minuun, oli ollut vähän huonot välit. En uskaltanut soittaa numeroon, tiedä vaikka äiti…

johannes

Artemis Kelosaari: Pyhä Johannes Mätänemätön

Soran narskeen yläpuolellani täytyi lakata ja alkaa uudestaan useamman kerran, ennen kuin tajusin, että se oli todellista. En uneksinut sitä, eikä se ollut kaiku muistoista. Ääni voimistui koko ajan. Vihdoin jokin terävä kirskahti arkunkannen lautoihin kasvojeni yllä. Sitten kuului riipivää narinaa, kun puu ja naulat antoivat hitaasti myöten. Ja valoa oli äkkiä enemmän kuin ennen.…

shimo

Shimo Suntila: Bibliofiili ja Suurkollektööri

Oli vuoden pimein aika. Jäätävää vettä vihmoi juuri sen verran, että se kasteli kasvot ja sumensi silmälasit. Iljanteiset lohkareet kuluneiden kenkien alla uhkasivat joka hetki suistaa varomattoman kulkijan jyrkänteeltä, eikä valoa ollut edes nimeksi. Vain hullu olisi ollut metsässä siinä säässä. Bibliofiili päästi pienen kiljaisun liukastuessaan ja luisui ahteri edellä alas jyrkkää kalliota. Matka tyssäsi…

usva_enkelin

Suvi Kauppila: Enkelien aneet

Enkelit odottivat aidan toisella puolella. Aita oli korkea, betonia ja piikkilankaa ja valonheittimiä. Se halkoi kaupunkia kuin joessa sukeltava lohikäärme, jonka selkärankaa pitkin kulkevat piikit antoivat selkeän viestin: tämän pedon kanssa ei kannata tulla ryttyilemään. Siksi me seisoimme kiltisti jonossa osana kerjäläiskulkuetta, joka oli kokoontunut aidan pimeälle puolelle. Ruskalla oli yllään parhaat vaatteensa, pahvilla ja…

peili_dreamstime_xxl_21874395

Mia Myllymäki: Peilin perhe

Kiirehdin purkamaan kauppakassini. Laskin sen keittiön tuolille tuulitakki yhä päälläni ja kengät jalassa. Hätäilin ja olin pudottaa margariinirasian käsistäni. Kello näytti puolta kuutta. Jaakko tulisi puolen tunnin päästä hakemasta Riinaa luisteluharjoituksista. Yritin hengähtää ja rauhoittua. Laskin omenat hedelmäkoriin ja kävelin eteiseen. En tuhlannut aikaa ulkovaatteiden riisumiseen. Peilin edessä pyyhkäisin pari hikipisaraa otsalta ja nenän alta.…

sinisen

Anne Leinonen: Sinisen perhosen nainen

Esiintyminen sujui varmemmin kuin mitä John H. Watson oli toivonut. Vaikka hän tunsi olonsa yleisön edessä hyvin pieneksi, ja vaikka hänen äänensä oli aaltoillut kiusallisesti ja sanat menneet sekaisin, oli tilaisuus ollut kaikin puolin tyydyttävä. Paikalla oli parveillut lähinnä vanhemmanpuoleisia rouvia, jotka olivat tuijottaneet häntä kiusallisen tarkkaavaisesti ja kysyneet nälkäisinä kysymyksiä. Millainen mies herra Sherlock…

kontro_dreamstime_m_5175861

Inkeri Kontro: Huokaava talo

Tänään se tuli, irtisanomisilmoitus. Putkiremontti alkaa puolen vuoden kuluttua, sen jälkeen voi uudelleen hakea asuntoa – toki vuokrankorotukseen on syytä varautua. Väliajalle, jonka kestosta ei ole vielä tietoa, pitäisi löytää asumus muualta. Miten minä voin lähteä tästä asunnosta, tästä talosta? Me muutimme tähän Antin kanssa kaksitoista vuotta sitten. Nuorina, onnellisina, minä töissä ja hän vasta…