© Yellowdesignstudio | Dreamstime.com

Saara Henriksson: Taivaallista musiikkia

Alussa oli hiljaisuus. Sitten tyhjyydestä kantautui matala jyrinä. Aalto, konserton alkutahdit. Musiikki vyöryi eteenpäin ja loi universumin mennessään: galaksit ja aurinkokunnat, taivaan kehät, niillä seisovat enkelit ja demonit. Sävelet levisivät yhä kauemmas, yhä laajemmaksi avaruudeksi, kunnes lopulta ne vaimentuivat kohinaksi maailmankaikkeuden taustalle. Tähdet ja planeetat kiersivät radoillaan jäljitellen alkuperäistä harmoniaa. Auditorion valot ovat kirkkaat ja…

Kuva: © Charon | Dreamstime.com

Christine Thorel: Ehkä meidät pelastettiin

Kun luet tätä, olen toivottavasti jo kuollut. Pahoittelen siitä aiheutuvia ongelmia. Niitä ei nykyään oikein voi välttää. Ennen kaikki oli niin paljon helpompaa. Tuttu konstaapeli nojasi tuolissaan ensin taakse, niin että selkänoja natisi ja kumartui saman tien kohti Anssia. Naisen äänen rahina kutitti Anssin kurkkua. Toivottavasti tässä ei menisi pitkään. Konstaapeli pudotti paksun paperinipun pöydälle,…

© Avesun | Dreamstime.com

Elina Hellsten: Taputtajat

Kaksi poikaa ja kaksi tyttöä seisoo koulun pihalla keskellä lasten muodostamaa rinkiä. Kädet käyvät nopeasti, hikipisarat helmeilevät kaikkien otsalla. Oikeat kämmenet yhteen. Vasemmat kämmenet yhteen. Molemmat kämmenet yhteen. Lapsilauma huutaa ja pauhaa ympärillä kuin ukkosmyrsky. ”Marko ja Petri! Näyttäkää niille! Nyt on mestaruus pelissä!” ”Anne ja Sanna! Anne ja Sanna!” ”Pet-ri! Mar-ko! Pet-ri! Mar-ko!” ”An-ne!…

Wisconsinart | Dreamstime.com

Briitta Hepo-oja: Varvasneitsyt

Olin kaksikymmentäviisi ja kaikki varpaani olivat tallella. Samoin sormet ja korvalehdet. Se oli oikeastaan sama asia kuin olla neitsyt. Luuytimestäni ja muista sisäelimistäni ei kannattanut edes puhua. Minusta näki heti päällepäin, että ne olivat paikallaan. Kukaan ei aloittanut keuhkolohkosta tai maksan palasista, ellei ollut itsetuhoinen. Uusia ihmisiä tavatessani yritin pitää suuni kiinni, jotta kuvitelma puuttuvista…

Dreamstime.com

Pii Nahkuri: Pyydystä ja vapauta

Lyhyenläntä Maamies puhuu bensa-aseman kahvipöydässä lantakouruista ja tuoksuu navetalle.  Hänen matalassa äänessään on lämmin sointi: – Palasin maalle, kun isä halusi siirtää tilan nimiini. Lehmät pelastivat mun elämän. Upotessani tummiin, kosteisiin silmiin maito ehtii kelmuttua mukissani kuin tinkimaito. Kassajonossa hän viittoo minut edelleen tietävästi hymyillen: – Heppatytöt haluavat maksaa oman laskunsa. Sokkotreffien päätteeksi ravaan pysäkille.…

kuva_kontro

Inkeri Kontro: Valkeita kuulaita

Hämärä oli taittumassa. Tuulenvire painoi tuleentuneita ojanreunusheiniä kumaraan, ja miehen kengät olivat kasteesta kosteat. Ojan toiselta puolelta alkoi pelto. Erkki katsoi sen yli horisonttiin, josta aurinko oli juuri kiipeämässä näkyviin.  Hän ei omistanut tätä viljelysalaa, mutta ruista ja kauraa oli kasvatettu siinä niin kauan kuin Erkki oli talonsa omistanut, ja hän oli näkymään hyvin kiintynyt.…

Usvazine 2/15

Kansanperinne-Usva 2/15 on ilmestynyt

Usva 2/2015:n teemana on kansanperinne. Kalevalan juhlavuoden kunniaksi lehteen on koottu suomalaista mutta myös muita myyttejä ja uskomuksia hyödyntäviä novelleja. Lataa novellit pdf-muodossa täältä. Artikkelin lopussa html5-linkit. Mervi Heikkilän Verikuu tuo perinteiset tavat ja kauhusäväykset nykyaikaan, metsästyskulttuurin keskelle. Nuorukainen pääsee metsästämään, mutta miksi retkeen liittyy erityinen kieltö? Kauhua mustan surman aikaan esitellään Rimma Erkon novellissa…

Dreamstime.com

Rimma Erkko: Äidin poika

Tyttöparalla ei ollut paljoa aikaa. Hänen äitinsä oli liian yksinkertainen sielu tajutakseen sen, eikä Erik aikonut kertoa sitä hänelle. Hän ei kestänyt nähdä kyyneliä juuri nyt. Ei sillä, että hän olisi kyennyt sanomaan mitään lohduttavia sanojakaan. Joten hän teki vain sen, mitä häneltä odotettiin, eli siunasi tytön. Hänen sydäntään vihlaisi, kun hän katsoi tummia, märkiviä…

Dreamstime.com

Sara Norja: Vierain silmin

Tuomiokirkon kello kumautti kolme varttia, kun Mitja ja minä kuljettiin Pietari Brahen patsaan vierestä. Mitja tihensi kävelytahtiaan, potkaisi hiekkatien pikkukiviä maihareillaan. ”Kohta keskiyö. Pidetään kiirettä.” Mitjan tahdissa pysyminen oli haastavaa: sen pitkät koivet päihittivät kävelyvauhdissa suosiolla minun lyhyet jalkani. Tunsin oloni pieneksi terrieriksi metsästyskoiran rinnalla. Taistelin vatsanpohjassani kupruilevaa hermostuneisuutta vastaan. ”Sanopa vielä mitä varten me…

Dreamstime.com

Inkeri Kontro: Vierasta viljaa

Viljan ensimmäinen muistikuva oli äidistä. Äiti harjasi hänen hiuksiaan ja lupaili, että niistä kasvaisi pitkät ja kauniit. Viljan sisällä oli suunnaton kaipaus, mutta hän ei tiennyt mitä oli vailla, miksi oli surullinen. Kyyneleet valuivat vuolaina äidin kammatessa. Vilja itki, kunnes ääni ryytyi sammakonkäheäksi. Sanotaan, että jokainen lapsi on äidilleen kaunis, mutta Viljan äidin osa oli…

Dreamstime.com

Liisa Näsi: Ruma vauva

Isä kallistaa tinakauhaa ämpärin yllä, ja sula metalli sihahtaa kylmään veteen. Maaret noukkii jähmettyneen paakun käteensä ja ravistelee sitä kuivaksi. Äiti suuntaa lukulampun kuvun seinään päin. Maaret puristaa tinaa sormenpäidensä välissä, kääntelee sitä kirkkaassa valokeilassa ja yrittää tulkita varjokuvaa. – Mitä se ennustaa? En saa selvää. – Pyöritä vielä, jos siitä löytyisi jokin selkeä kuvio,…

Dreamstime.com

Mervi Heikkilä: Verikuu

Äiti ei ilmeisesti nukkunut koskaan. Vaikka Jannen herätyskello oli rämähtänyt lauantaiaamuna soimaan jo puoli kuudelta, hän keittiöön könytessään löysi äidin pöydän äärestä kahvikuppi kädessä. Sillä oli vanha oranssi kylpytakki yöpuvun päällä ja päässä papiljotit. Täysikuu kumotti ikkunan takana, puuhellassa oli tuli ja puurokattila höyrysi hellan päällä. Radion ääni oli hiljaisella, mutta Janne tunnisti iskelmän muutaman…