Lyhyenläntä Maamies puhuu bensa-aseman kahvipöydässä lantakouruista ja tuoksuu navetalle. Hänen matalassa äänessään on lämmin sointi: – Palasin maalle, kun isä halusi siirtää tilan nimiini. Lehmät pelastivat mun elämän. Upotessani tummiin, kosteisiin silmiin maito ehtii kelmuttua mukissani kuin tinkimaito. Kassajonossa hän viittoo minut edelleen tietävästi hymyillen: – Heppatytöt haluavat maksaa oman laskunsa. Sokkotreffien päätteeksi ravaan pysäkille.…
Suomessa julkaistaan paljon hyvää spekulatiivista fiktiota, mutta suurin osa siitä jää marginaaliin. Enimmäkseen siksi, että kustantajat ovat pienkustantajia, eivätkä pysty panostamaan markkinointiin samalla tavoin kuin isot toverinsa. Kirjat eivät välttämättä ole ketjukirjakauppojen hyllyissä esillä, vaan ne pitää osata tunnistaa ja tilata. Nyt kesän aikana on haltuuni etsiytynyt monta tällaista hyvää kirjaa, ja olen nauttinut jokaisen…
Hämärä oli taittumassa. Tuulenvire painoi tuleentuneita ojanreunusheiniä kumaraan, ja miehen kengät olivat kasteesta kosteat. Ojan toiselta puolelta alkoi pelto. Erkki katsoi sen yli horisonttiin, josta aurinko oli juuri kiipeämässä näkyviin. Hän ei omistanut tätä viljelysalaa, mutta ruista ja kauraa oli kasvatettu siinä niin kauan kuin Erkki oli talonsa omistanut, ja hän oli näkymään hyvin kiintynyt.…
Usva 2/2015:n teemana on kansanperinne. Kalevalan juhlavuoden kunniaksi lehteen on koottu suomalaista mutta myös muita myyttejä ja uskomuksia hyödyntäviä novelleja. Lataa novellit pdf-muodossa täältä. Artikkelin lopussa html5-linkit. Mervi Heikkilän Verikuu tuo perinteiset tavat ja kauhusäväykset nykyaikaan, metsästyskulttuurin keskelle. Nuorukainen pääsee metsästämään, mutta miksi retkeen liittyy erityinen kieltö? Kauhua mustan surman aikaan esitellään Rimma Erkon novellissa…
Tänä vuonna vietämme Kalevalan ja Kantelettaren 150-vuotisjuhlaa. Väinämöinen, Joukahainen, Lemminkäinen, Aino ja Louhi ovat yhä elävää tarinaperinnettämme. jota kierrätetään eri medioissa ja tarinoissa yhä uudestaan. Kalevala ei kuitenkaan ole koko totuus kansanperinteestämme, päinvastoin – vain kapea, siistitty näkymä siitä, millaiseksi suomalaista identiteettiä yritettiin aikoinaan muodostaa. Sinällään koko keruutyö on mittavuudessaan ja vaikuttavuudessaan merkittävä, mutta sen…
Tyttöparalla ei ollut paljoa aikaa. Hänen äitinsä oli liian yksinkertainen sielu tajutakseen sen, eikä Erik aikonut kertoa sitä hänelle. Hän ei kestänyt nähdä kyyneliä juuri nyt. Ei sillä, että hän olisi kyennyt sanomaan mitään lohduttavia sanojakaan. Joten hän teki vain sen, mitä häneltä odotettiin, eli siunasi tytön. Hänen sydäntään vihlaisi, kun hän katsoi tummia, märkiviä…
Tuomiokirkon kello kumautti kolme varttia, kun Mitja ja minä kuljettiin Pietari Brahen patsaan vierestä. Mitja tihensi kävelytahtiaan, potkaisi hiekkatien pikkukiviä maihareillaan. ”Kohta keskiyö. Pidetään kiirettä.” Mitjan tahdissa pysyminen oli haastavaa: sen pitkät koivet päihittivät kävelyvauhdissa suosiolla minun lyhyet jalkani. Tunsin oloni pieneksi terrieriksi metsästyskoiran rinnalla. Taistelin vatsanpohjassani kupruilevaa hermostuneisuutta vastaan. ”Sanopa vielä mitä varten me…
Viljan ensimmäinen muistikuva oli äidistä. Äiti harjasi hänen hiuksiaan ja lupaili, että niistä kasvaisi pitkät ja kauniit. Viljan sisällä oli suunnaton kaipaus, mutta hän ei tiennyt mitä oli vailla, miksi oli surullinen. Kyyneleet valuivat vuolaina äidin kammatessa. Vilja itki, kunnes ääni ryytyi sammakonkäheäksi. Sanotaan, että jokainen lapsi on äidilleen kaunis, mutta Viljan äidin osa oli…
Isä kallistaa tinakauhaa ämpärin yllä, ja sula metalli sihahtaa kylmään veteen. Maaret noukkii jähmettyneen paakun käteensä ja ravistelee sitä kuivaksi. Äiti suuntaa lukulampun kuvun seinään päin. Maaret puristaa tinaa sormenpäidensä välissä, kääntelee sitä kirkkaassa valokeilassa ja yrittää tulkita varjokuvaa. – Mitä se ennustaa? En saa selvää. – Pyöritä vielä, jos siitä löytyisi jokin selkeä kuvio,…
Äiti ei ilmeisesti nukkunut koskaan. Vaikka Jannen herätyskello oli rämähtänyt lauantaiaamuna soimaan jo puoli kuudelta, hän keittiöön könytessään löysi äidin pöydän äärestä kahvikuppi kädessä. Sillä oli vanha oranssi kylpytakki yöpuvun päällä ja päässä papiljotit. Täysikuu kumotti ikkunan takana, puuhellassa oli tuli ja puurokattila höyrysi hellan päällä. Radion ääni oli hiljaisella, mutta Janne tunnisti iskelmän muutaman…
Legenda Kahdeksannentoista vuosisadan alussa, Ruotsin nuoren kuninkaan kukistumisen jälkeen, tsaari Pietari lähetti luotetuimmat ja kovaotteisimmat upseerinsa Ruotsin Itämaahan ryöstelemään. Kaikkein vähiten epäröiden hän valitsi tuohon tehtävään erään eversti Aleksandr Mihailovits Lebedevin – eikä tämä johtunut suinkaan vain siitä, että kunnianhimoinen Lebedev oli tehnyt eräitä erikoispalveluksia vuoteessa sekä hänelle että ruhtinas Menshikoville. Aleksandr Lebedev oli venäläisen…
12.7.1816 Rakas Carl-serkkuni Olen nyt todellakin matkustanut maailman ääriin, kaukaisemmalle tunnetulle saarelle. Laivamatka oli pitkä ja koko tämä tutkimusmatka tulee minulle kalliiksi – maksoin kapteenille siitä, että hän jätti minut tänne kahdeksi viikoksi ennen kuin he taas poimivat minut kyytiinsä paluumatkallaan. Kuten ennenkin, tulen käyttämään sinua kuin päiväkirjaa, kirjoitan aina kun jotakin mielenkiintoista tapahtuu ja…