Tiina M. Männistö: Siihen aikaan kuusta

”Victoria!” Kiristin juuri korsettiani peilin edessä, kun Mary tempaisi pukuhuoneen oven auki ja lennähti kaulaani iloisen kiihtyneenä untuvaisena mylläkkänä. Hänen höyhenpuuhkansa sipaisi korvaani. Hän tuoksui makealle hielle. ”Yleisö on ihan[ . . . ]

Nadja Sokura: Eksyneiden asema

Minä rakastin junamatkoja. Sitä hiljaisuutta, jonka vallitessa sain velloa ajatuksissani. Kellumista ei-missään olemisessa, välitilassa. Junamatkoja enemmän rakastin ainoastaan pitkiä automatkoja. Niissä oli kaikki se ihanuus, mikä junamatkoissakin, mutta niistä puuttuivat[ . . . ]