Dreamstime.com

Sara Norja: Vierain silmin

Tuomiokirkon kello kumautti kolme varttia, kun Mitja ja minä kuljettiin Pietari Brahen patsaan vierestä. Mitja tihensi kävelytahtiaan, potkaisi hiekkatien pikkukiviä maihareillaan. ”Kohta keskiyö. Pidetään kiirettä.” Mitjan tahdissa pysyminen oli haastavaa: sen pitkät koivet päihittivät kävelyvauhdissa suosiolla minun lyhyet jalkani. Tunsin oloni pieneksi terrieriksi metsästyskoiran rinnalla. Taistelin vatsanpohjassani kupruilevaa hermostuneisuutta vastaan. ”Sanopa vielä mitä varten me…