Tiina M. Männistö: Siihen aikaan kuusta

”Victoria!” Kiristin juuri korsettiani peilin edessä, kun Mary tempaisi pukuhuoneen oven auki ja lennähti kaulaani iloisen kiihtyneenä untuvaisena mylläkkänä. Hänen höyhenpuuhkansa sipaisi korvaani. Hän tuoksui makealle hielle. ”Yleisö on ihan[ . . . ]