Erinomaista suomispefiä (Prologi 1/16)

Suomessa julkaistaan paljon hyvää spekulatiivista fiktiota, mutta suurin osa siitä jää marginaaliin. Enimmäkseen siksi, että kustantajat ovat pienkustantajia, eivätkä pysty panostamaan markkinointiin samalla tavoin kuin isot toverinsa. Kirjat eivät välttämättä ole ketjukirjakauppojen hyllyissä esillä, vaan ne pitää osata tunnistaa ja tilata. Nyt kesän aikana on haltuuni etsiytynyt monta tällaista hyvää kirjaa, ja olen nauttinut jokaisen teoksen tarjoamasta matkasta.

Tuomas Salorannan Musta tähti ja muita tarinoita tulevaisuudesta (Kuoriaiskirjat 2016) on tiukka kokoelma scifitarinoita, joista ei mielikuvituksen lentoa puutu. Saloranta on armoitettu tarinankertoja ja osaa punoa kasaan kiehtovia juonikuvioita. Tarinat ovat myös yhteiskunnallisia, mutta samalla perin viihdyttäviä. Kerronnan kirjo vaihtelee synkeästä kyberpunkista vauhdikkaaseen huumoriin.

J.S. Meresmaan Naakkamestari voitti Robustoksen valta-aiheisen pienoisromaanikilpailun. Tarina on lyhytromaanimuotonsa vuoksi tiukasti rajattu kehityskertomus, joka sijoittuu vaihtoehtoiseen 1800-luvun lopun Tampereelle. Päähenkilö Enni on raajarikko, niin kuin lintu, jonka hän ottaa suojiinsa. Juoni punoutuu auki kohti toiseuden ja erilaisuuden hyväksymisen tematiikkaa. Vahvaa symboliikkaa, joka toimii.
Vaskikirjojen kustantama Katri Alatalon Älä riko pintaa on koskettava ja Ursula le Guinmainen  taidonnäyte. Syvällisiä, omintakeiseen maailmaan sijoittuvia tarinoita, jossa ei anneta henkilöhahmoille armoa. Vertasin tekstejä myös lukiessani Margo Lanaganin novelliin ”Kun siskoni laulettiin pikeen”, niin hienosti tarinoissa punottiin pinnanalaista tarinaa.

Shimo Suntilan Tähtiviima (Osuuskumma 2016) on henkilökohtaisesti tärkeä, koska olen osallinen sen ilmestymiseen. Silti voin käsi sydämellä todeta, että tarinoissa on tenhoa. Suntilankin tavaramerkkinä on tarina, mutta ennen kaikkea älyllisen ilottelun kautta. Suntilan pitää duunarimiehen puolia myös avaruudessa.

Kaikki nämä neljä  näyttävät, että kotimainen osaaminen on hyvällä mallilla. Näiden tekijöiden kuuluisi jo olla maailmalla ulkomaisen yleisön luettavissa: millään muotoa heidän tekstinsä eivät kalpenisi angloamerikkalaisten toveriensa rinnalla.

Lukijat: jos haluatte tukea kotimaisen tieteis- ja fantasiakirjallisuuden kehitystä ja hyvinvointia, suosikaa näitä  marginaalista kirjallisuutta julkaisevia kustantajia. Ostakaa kirjoja suoraan kustantajien kirjakaupoista tai tilatkaa teoksia lähimpään kirjakauppaan. Niitä on myös saatavana sähkökirjoina. Suomispefi voi ruohonjuuritasolla hyvin, jos sen annetaan kasvaa hyvässä kasvualustassa – ja niin joukosta nousee voimakkaita, komeita puita meidän kaikkien ihailtavaksi.

One Reply to “Erinomaista suomispefiä (Prologi 1/16)”

  1. Paluuviite: Usva 1/2016 | Usva

Vastaa