Usva 2/2015:n teemana on kansanperinne. Kalevalan juhlavuoden kunniaksi lehteen on koottu suomalaista mutta myös muita myyttejä ja uskomuksia hyödyntäviä novelleja. Lataa novellit pdf-muodossa täältä. Artikkelin lopussa html5-linkit.
Mervi Heikkilän Verikuu tuo perinteiset tavat ja kauhusäväykset nykyaikaan, metsästyskulttuurin keskelle. Nuorukainen pääsee metsästämään, mutta miksi retkeen liittyy erityinen kieltö? Kauhua mustan surman aikaan esitellään Rimma Erkon novellissa Äidin poika. Pappi yrittää pitää kuoleman keskellä omaa perhettään kasassa, mutta taudin ote yhteisöstä on voimakkaampi kuin kukaan voi arvata.
Inkeri Kontro on ammentaa suomalaisten uskomusolentojen hienosta kirjosta novellissaan Vierasta viljaa. Yllätyksekkään tarinan päähenkilö Vilja suree huonoa asemaansa naimamarkkinoilla ja seuraa sivusta, kun kaikki muut saavat miehiä ja lapsia. Eero Korpisen Nisulan syvänteeltä on hurmaava H.P. Lovecraftin Cthulhu-myytosta hyödyntävä novelli – suomalaisessa miljöössä, totta kai. Pienen talon arki muuttuu, kun syvänteestä löytyy erityinen olento.
Liisa Näsin Ruma vauva käsittelee perheen ristiriitoja, joita väistämättä uuden jäsenen myötä tulee. Esikoinen voi kokea asiat hyvin eri tavalla kuin muut ja kenties nähdä myyttisiä olentoja, mutta mitä se tarkoittaa?
Lucilla Linin Esi-isien kieli kertoo siirtomaa-ajoista. Alkuasukkaiden parissa asuva mies kirjoittaa kotiinsa kirjeitä yhteisön erityisistä tavoista. Kulttuurien yhteentörmäys on väistämätöntä.
Sara Norjan Vierain silmin näyttää arkipäivän Turun uudessa valossa. Öinen retki voi viedä todellisuuteen, josta poispääsy on vaikeaa. Artemis Kelosaari vie lukijan  historialliseen, veriseen aikaan, novellillaan Värise, värise, väärintekijä. Pahantekijälle on oikeutensa, ainakin jos kohtaa naisen, jolla on voimia.
Suoralinkit numeron teksteihin:
Pääkirjoitus 2/2015
Mervi Heikkilä: Veriku
Rimma Erkko: Äidin poika
Inkeri Kontro: Vierasta viljaa
Eero Korpinen: Nisulan syvänteeltä
Liisa Näsi: Ruma vauva
Lucilla Lin: Esi-isien kieli
Sara Norja: Vierain silmin
Artemis Kelosaari: Värise, värise, väärintekijä