Kun USVA:n ensimmäinen numero ilmestyi v. 2005, Anne esitti pääkirjoituksessaan kaksi keskeistä motiivia uuden lehden julkaisupolitiikalle. Kirjoittajien kasvava kenttä tarvitsi lisää julkaisutilaa, ja nimenomaan tarvittiin areena, jossa lähtökohtana ei pidetä perinteisiä genrerajoja.
Tästä jälkimmäisestä kohdasta oli silloin käyty jo muutama vuosi vireää keskustelua: mitä kukakin tarkoittaa tieteiskirjallisuudella, mikä on science fictionia ja mikä fantasiaa, vai olisiko paras käyttää kattotermiä spekulatiivinen fiktio. USVA-lehti tulisi nyt nimenomaan julkaisemaan ”todellisuuden rajoja hämmentävää kirjallisuutta, outouden ja toiseuden kuvausta, ja se pitää sisällään niin science fictionin, fantasian kuin kauhunkin, ja monet realistiset tekstit, joissa on realismista poikkeavia aineksia”.
Olin etukäteen miettinyt, mikähän lehden nimeksi mahtaisi tulla, ja USVA tuntuikin juuri oikealta – ei selviä rajoja, vaan rajojen hämmennystä. Näin jälkeenpäin tuntuu siltä, että USVAn perustaminen todellisti konkreettisesti sitä, mitä Pasi Jääskeläinen seuraavana vuonna kirjasi ohjelmaksi tunnettuun reaalifantasian julistukseen. Ja kun sitten katselee vähän eteenpäin varhaisia USVAn numeroita, niiden kirjoittajissa ovatkin mukana mm juuri J.P. Koskinen ja J. Pekka Mäkelä, julistuksen allekirjoittajia kuten Annekin. (Pasi J. ei nähdäkseni kaivannut lisää julkaisutilaa…)
Näkeehän siellä alkuvuosien kirjoittajanimissä selvästi senkin miten kirjailijoita kasvaa, siinä USVA on ollut tärkeä paikka. Vähän myös vihlaisee nähdä tuttuja nimiä, jotka ovat nyt poissa, kuten Boris Hurtta ja Sari Peltoniemi. Ja taas muistan ihmetellä, mihin fandomin kentältä katosi Petri Salin – sinnekö ”Suureen kirjastoon” mistä hän kirjoitti novellin?
Annen toinen, oikeastaan ensimmäinen pointti koski julkaisutilan tarvetta. Se on nyt kahdenkymmenen vuoden päästä edelleen akuutti ongelma, siitä huolimatta, että moni ”todellisuuden rajoja hämmentävistä” kirjoittajistamme nykyisin kirjoittaa suoraan romaaneja. Kentällä on myös useampia pienkustantamoita, jotka julkaisevat esim. temaattisia kokoelmia.
Itse esimerkiksi olen kokenut julkaisutilan puutteen vuosittain, kun Portin novellikilpailu tuottaa joukon kiinnostavia, hyvin kirjoitettuja tekstejä, joille ei ainakaan kohtuullisen nopeasti löydy tilaa. On sitä paitsi pelättävissä, että julkaisemisen taloudelliset ehdot tulevat pahentamaan ongelmaa, kun kulttuurin määrärahoja karsitaan, eikä lehtien tilaajilla ja kirjojen ostajilla ole luultavasti kovin paljon jouston varaa omissa kuluissaan. Niinpä olen monesta syystä kiitollinen siitä, että USVA taas alkaa ilmestyä: saan kiinnostavaa luettavaa, taattua laatua, ja kirjoittajilla on lisää tilaa päästä esille. Kiitos Anne, että jaksat!
(c) Liisa Rantalaiho 2025