Usva täyttää tässä keväällä 20 vuotta.

Onko siitä todella niin pitkä aika? Kun Usva syntyi, elimme voimakasta spekulatiivisen fiktion nousun kautta. Termihän ei silloin vielä ollut lyönyt läpi, vaan siitä käytiin kriittistäkin keskustelua. Olisiko parempi puhua vain tieteis- ja fantasiakirjallisuudesta, eikä laittaa kaikkea kattotermin alle?

Minulle tieteis-, fantasia ja kauhukirjallisuuden arkipäiväistäminen oli tärkeää. Koin, että Suomessa on voimakas ja taitava spekulatiivisen fiktion kirjoittajien kenttä, joukko kirjoittajia, jotka eivät löydä vielä lukijoita ns. mainstream-lukijoiden puolelta. Halusin liudentaa ja häivyttää raja-aitoja. Ei genrellä ole aina väliä. Joku teksti on vain kummallinen tai outo, katsoo arkea hieman erikoisemmasta näkökulmasta. Kaunokirjallista laatua se katse tai kerronnan tapa ei heikennä. Joten kutsuin koolle toimitusneuvoston, joukon viisaita neuvojia ja auttajia, ja ryhdyin kustantamaan omaa lehteä vapaaehtoisvoimin.

Fandomissa, eli tieteis-, fantasia- ja kauhukirjallisuuden harrastajien parissa omien lehtien tekeminen on aina ollut ”se juttu”. Perinteistä poiketen tästä lehdestä tuli digitaalinen. Aloin etsi tarinoita ensin tuttujen parista, ja kun sana kiiri, mukaan tuli aina uusia ja uusia tekijöitä. Jotkut heistä olivat jo kirjailijoita, toisista tuli myöhemmin kirjailijoita – kaikkia tekijöitä yhdisti intohimo kirjoittamiseen ja lahjakkuus. Löytyi myös upeita kuvittajia. Tilaa oli aina myös ihan untuvikoille, uusille nimille ja tekijöille. Minulla oli toimittajana kivaa: pääsin todella sisälle suomalaisen spefikentän sielunmaisemaan ja opin tuntemaan uusia ihmisiä, joista moni on sitten myöhemmin osallistunut johonkin muuhun projektiin. Niin, tällainen oma lehti on mitä mainioin tapa tutustua ja verkostoitua. Oli teemanumeroita, kirjoituskilpailuja, diktaattorituomareita ja vierailevia vastaavia toimittajia. Oli koko numeron läpi kulkevia mietittyjä kuvituksia.

Vuonna 2018 toiminta alkoi hiipua, jo oikeastaan aiemmin. Olin pitänyt välivuosia, ja sitten tuntui, että en yksinkertaisesti enää ehdi kollata toisten tekstejä ja toimittaa niitä sillä tasolla kuin halusin. Joten oli aika lopettaa lehden julkaisu. Kaikki on kuitenkin ollut koko ajan verkossa saatavilla, ja Usva on brändinä jatkanut toimintaansa leirien ja koulutusten muodossa. Eli, täällä me olemme, sumun takana, odottamassa uusia lukijoita!

Juhlavuoden kunniaksi oli tehtävä jotain.

Usva haki vuoden vaihteessa tekstejä, ja nyt loppukeväästä niitä alkaa ilmestyä tämän verkkolehden sivuilla. Apuna toimitustöissä minulla on ollut Camilla Kantola. Iso kiitos myös kaikille tekstejään tarjonneille ja mukaan otetuille!

Tervetuloa uudestaan mukaan Usvan matkaan!