Se on Ilmari Seppänennuori mies, poloinen poikayksin itki illat kaiketyksin itki unetonnayksin aikaiset aamutEi ollut tyttiä tukenapiikaa päätänsä painaalovea lemmelle langeta. Sanoi Ilmari Seppänen:”Mistä mulle mielitiettyrakas raavaalle uroollekodista huolta pitämähäneinestä [ . . . ]
”Aukossa kyyristeli muhkurainen hirviö, jonka kuolemanharmaa, kelmeä iho heijasti kuun valjua valoa. Sen leveästä, hampaattomasta suusta valui tahmaista sylkeä ja kuului rosoista, möreää huokailua.”
Usva täyttää tässä keväällä 20 vuotta. Onko siitä todella niin pitkä aika? Kun Usva syntyi, elimme voimakasta spekulatiivisen fiktion nousun kautta. Termihän ei silloin vielä ollut lyönyt läpi, vaan siitä [ . . . ]
ÄITI Puhelin oli soinut yöllä, en minä ollut sitä kuullut, yleensä nukun hyvin sikeästi. Jäin katsomaan näyttöä: Äiti, vastaamaton puhelu tänään 05.17. Tämä oli jotain sairasta pilaa, äiti oli ollut [ . . . ]
Jos hänen olisi pitänyt valita yksi sana kuvaamaan maailmanloppua, hän olisi valinnut sanan ruma, vaikkei hän ollut koskaan nähnyt maailmaa kauniina. Vuosiensa aikana hän oli seurannut maailman rumenevan sitä mukaa, [ . . . ]
Soran narskeen yläpuolellani täytyi lakata ja alkaa uudestaan useamman kerran, ennen kuin tajusin, että se oli todellista. En uneksinut sitä, eikä se ollut kaiku muistoista. Ääni voimistui koko ajan. Vihdoin [ . . . ]
Soturiprinsessa Hyvänyön saattue saapui käräjäpaikalle tanner tömisten ja kahdeksanjalkaisten luupäisten ratsuliskojen nostattama pölypilvi perässään seuraten. Mogeronin kotimaailman aurinko korvensi karua ja kallioista maisemaa, ja hiki virtasi soturien paksulla, vihreällä ja [ . . . ]
Oli vuoden pimein aika. Jäätävää vettä vihmoi juuri sen verran, että se kasteli kasvot ja sumensi silmälasit. Iljanteiset lohkareet kuluneiden kenkien alla uhkasivat joka hetki suistaa varomattoman kulkijan jyrkänteeltä, eikä [ . . . ]
Kuusi on minun puuni. Sen tuuheat oksat ovat kuin turkki. Se tanssii tuulessa. Sen juuristo levittäytyy laajalle metsän maatuvien sammalmättäiden ja muurahaispesien alle. Sen rungon ydin on vaalea ja vahva. [ . . . ]
Enkelit odottivat aidan toisella puolella. Aita oli korkea, betonia ja piikkilankaa ja valonheittimiä. Se halkoi kaupunkia kuin joessa sukeltava lohikäärme, jonka selkärankaa pitkin kulkevat piikit antoivat selkeän viestin: tämän pedon [ . . . ]
3.1.2013 Potilas P. on kadonnut. Hänet lukittiin huoneeseensa tavalliseen tapaan, mutta aamulaskennassa hänen todettiin kadonneen. Olemme tutkineet koko rakennuksen eikä hänestä ole jälkeäkään – kaikki vaateet ovat yhä huoneessa, lakanat [ . . . ]
Kiirehdin purkamaan kauppakassini. Laskin sen keittiön tuolille tuulitakki yhä päälläni ja kengät jalassa. Hätäilin ja olin pudottaa margariinirasian käsistäni. Kello näytti puolta kuutta. Jaakko tulisi puolen tunnin päästä hakemasta Riinaa [ . . . ]