ÄITI Puhelin oli soinut yöllä, en minä ollut sitä kuullut, yleensä nukun hyvin sikeästi. Jäin katsomaan näyttöä: Äiti, vastaamaton puhelu tänään 05.17. Tämä oli jotain sairasta pilaa, äiti oli ollut haudassa jo 24 vuotta, soitti hyvin harvoin kenellekään, eikä muutoinkaan ottanut yhteyttä minuun, oli ollut vähän huonot välit. En uskaltanut soittaa numeroon, tiedä vaikka äiti…
Jos hänen olisi pitänyt valita yksi sana kuvaamaan maailmanloppua, hän olisi valinnut sanan ruma, vaikkei hän ollut koskaan nähnyt maailmaa kauniina. Vuosiensa aikana hän oli seurannut maailman rumenevan sitä mukaa, mitä kauemmas hän oli kulkenut ja mitä pidemmälle aika oli kulunut. Kaikki oleva hänen ympärillään teki hidasta, mutta väistämätöntä kuolemaa. Maailma nääntyi. Se kului pois…
Soran narskeen yläpuolellani täytyi lakata ja alkaa uudestaan useamman kerran, ennen kuin tajusin, että se oli todellista. En uneksinut sitä, eikä se ollut kaiku muistoista. Ääni voimistui koko ajan. Vihdoin jokin terävä kirskahti arkunkannen lautoihin kasvojeni yllä. Sitten kuului riipivää narinaa, kun puu ja naulat antoivat hitaasti myöten. Ja valoa oli äkkiä enemmän kuin ennen.…
Soturiprinsessa Hyvänyön saattue saapui käräjäpaikalle tanner tömisten ja kahdeksanjalkaisten luupäisten ratsuliskojen nostattama pölypilvi perässään seuraten. Mogeronin kotimaailman aurinko korvensi karua ja kallioista maisemaa, ja hiki virtasi soturien paksulla, vihreällä ja näppylöiden kirjomalla nahalla, josta suurimman osan tosin peitti musta ja monilla ruosteen kalvama metallipanssari. Väkevä hiki kirveli myös Hyvänyön silmiä sarvikypärän silmikon alla ja liimasi…
Oli vuoden pimein aika. Jäätävää vettä vihmoi juuri sen verran, että se kasteli kasvot ja sumensi silmälasit. Iljanteiset lohkareet kuluneiden kenkien alla uhkasivat joka hetki suistaa varomattoman kulkijan jyrkänteeltä, eikä valoa ollut edes nimeksi. Vain hullu olisi ollut metsässä siinä säässä. Bibliofiili päästi pienen kiljaisun liukastuessaan ja luisui ahteri edellä alas jyrkkää kalliota. Matka tyssäsi…
Kuusi on minun puuni. Sen tuuheat oksat ovat kuin turkki. Se tanssii tuulessa. Sen juuristo levittäytyy laajalle metsän maatuvien sammalmättäiden ja muurahaispesien alle. Sen rungon ydin on vaalea ja vahva. Se sisällä juoksee elämän virta. * Kesä oli silloinkin, kun taas kohtasin palavasilmäisen Jurin. Olimme Heikin kanssa saaneet biologian opiskelijoille täydellisen kesätyön. Meidän piti tehdä…
Enkelit odottivat aidan toisella puolella. Aita oli korkea, betonia ja piikkilankaa ja valonheittimiä. Se halkoi kaupunkia kuin joessa sukeltava lohikäärme, jonka selkärankaa pitkin kulkevat piikit antoivat selkeän viestin: tämän pedon kanssa ei kannata tulla ryttyilemään. Siksi me seisoimme kiltisti jonossa osana kerjäläiskulkuetta, joka oli kokoontunut aidan pimeälle puolelle. Ruskalla oli yllään parhaat vaatteensa, pahvilla ja…
3.1.2013 Potilas P. on kadonnut. Hänet lukittiin huoneeseensa tavalliseen tapaan, mutta aamulaskennassa hänen todettiin kadonneen. Olemme tutkineet koko rakennuksen eikä hänestä ole jälkeäkään – kaikki vaateet ovat yhä huoneessa, lakanat koskemattomat, kukaan ei ole nähnyt häntä yöllä. Tiedän sen kuluneeksi sanonnaksi, mutta en voi ajatella muuta kuin että hän on haihtunut savuna ilmaan. 2.1.2013 Potilas…
Kiirehdin purkamaan kauppakassini. Laskin sen keittiön tuolille tuulitakki yhä päälläni ja kengät jalassa. Hätäilin ja olin pudottaa margariinirasian käsistäni. Kello näytti puolta kuutta. Jaakko tulisi puolen tunnin päästä hakemasta Riinaa luisteluharjoituksista. Yritin hengähtää ja rauhoittua. Laskin omenat hedelmäkoriin ja kävelin eteiseen. En tuhlannut aikaa ulkovaatteiden riisumiseen. Peilin edessä pyyhkäisin pari hikipisaraa otsalta ja nenän alta.…
Ensimmäisen tuulivoimalan salko nousi viimein koko komeuteensa ja seisoi puun lailla, sidotut siivekkeet epävarmasti väristen. Hiestä kiiltävät miehet päästivät köydet valahtamaan käsistään samaan aikaan, kun nostoa katsomaan kerääntyneet vaimot, lapset ja vanhukset puhkesivat raikuviin hurraa-huutoihin. Propellin neljä sakaraa sitoneet köydet katkaistiin juhlallisin menoin, eikä Natasha voinut olla hihkumatta ja taputtamatta käsiään nähdessään, kuinka siivekkeet nytkähtivät…
Tänään se tuli, irtisanomisilmoitus. Putkiremontti alkaa puolen vuoden kuluttua, sen jälkeen voi uudelleen hakea asuntoa – toki vuokrankorotukseen on syytä varautua. Väliajalle, jonka kestosta ei ole vielä tietoa, pitäisi löytää asumus muualta. Miten minä voin lähteä tästä asunnosta, tästä talosta? Me muutimme tähän Antin kanssa kaksitoista vuotta sitten. Nuorina, onnellisina, minä töissä ja hän vasta…
Pyhäkköön tullessani olin vielä nuori tyttönen, hiukan päälle kaksikymmenvuotias, ja aivan tuuliajolla. En osannut aavistaakaan, että uusi työpaikka muuttaisi elämäni täysin. Pyhäkön porteilla aseistettu vartija skannasi minut päästä varpaisiin, ja jouduin vielä kerran sanelemaan vaitiololupaukseni tallentimelle. Sen jälkeen siniseen univormuun pukeutunut nainen esitteli minulle valtakuntani ja työvälineeni. Tuskin milloinkaan aikaisemmin olin tarttunut moppiin ja sankoon…