Prologi 2/2015

Tänä vuonna vietämme Kalevalan ja Kantelettaren 150-vuotisjuhlaa. Väinämöinen, Joukahainen, Lemminkäinen, Aino ja Louhi ovat yhä elävää tarinaperinnettämme. jota kierrätetään eri medioissa ja tarinoissa yhä uudestaan. Kalevala ei kuitenkaan ole koko totuus kansanperinteestämme, päinvastoin – vain kapea, siistitty näkymä siitä, millaiseksi suomalaista identiteettiä yritettiin aikoinaan muodostaa.

Sinällään koko keruutyö on mittavuudessaan ja vaikuttavuudessaan merkittävä, mutta sen ulkopuolelle jäi materiaaleja, ja voi spekuloida sillä, millainen tarustomme olisi, jos se olisi kanonisoitunut toisella tavoin. Esimerkiksi juvalainen K.A. Gottlund keräsi yhtä lailla kansanperinnettä, mutta jäi aikansa kirjallisuuskeskustelussa ja huomiossa Lönnrotin varjoon. Gottlund oli kiinnostunut eroottisista runoista eikä sensuroinut roisimpia runoja pois teoksistaan. Arkistoista löyty tutkittavaa, ja juuri ilmestyikin teos ”Tupa rytkyi, parret paukkui – suomen kansan rivoja runoja”.

Kotoisat spefikirjoittajamme ovat menestyksekkäästi kierrättäneet kansanperinnettä – monien lähiaikoina ilmestyneiden novellien ja romaanien jälkeen tuntuukin, ettei kansanperinteen käyttöönotossa ole enää mitään uutta ja ihmeellistä. Silti tarinavarasto on moninainen ja ehtymätön, ja aina löytyy uusia variaatioita ja vielä käyttämättömiä motiiveja. Kansanperinteen voi tuoda arkeen, sen uskomusolennot ja jumalat meidän omiin fantasiatarinoihimme, tai pyöräyttää yliluonnolliset elementit nykyhetkeen.

Muihin tarustoihin yhdistämisen mahdollisuudet ovat myös moninaiset, ja jos muu ei inspiroi, niin aina voi luoda oman mytologiansa.

Mistä sitten aloittaa? Verkosta löytyy Kalevala ja Kanteletar, tai esimerkiksi SKVR-tietokanta – kalevalaisten runojen verkkopalvelu. Kirjastoista löytyy hyvin kansanperinnettä käsitteleviä teoksia, myös niitä kalliimpia ja harvinaisempia, kuten Haapion teoksia. Uusia, kansanperinnettä esitteleviä tai sivuavia teoksia ilmestyy vuosittain useita. sillä aiheutta ei ole ammennettu eikä tutkittu tyhjiin. Vain mielikuvitus on kattona!

Anne Leinonen

Vastaa