Kansanperinne-Usva 2/15 on ilmestynyt

Usva 2/2015:n teemana on kansanperinne. Kalevalan juhlavuoden kunniaksi lehteen on koottu suomalaista mutta myös muita myyttejä ja uskomuksia hyödyntäviä novelleja. Lataa novellit pdf-muodossa täältä. Artikkelin lopussa html5-linkit. Mervi Heikkilän Verikuu tuo perinteiset tavat ja kauhusäväykset nykyaikaan, metsästyskulttuurin keskelle. Nuorukainen pääsee metsästämään, mutta miksi retkeen liittyy erityinen kieltö? Kauhua mustan surman aikaan esitellään Rimma Erkon novellissa…

Prologi 2/2015

Tänä vuonna vietämme Kalevalan ja Kantelettaren 150-vuotisjuhlaa. Väinämöinen, Joukahainen, Lemminkäinen, Aino ja Louhi ovat yhä elävää tarinaperinnettämme. jota kierrätetään eri medioissa ja tarinoissa yhä uudestaan. Kalevala ei kuitenkaan ole koko totuus kansanperinteestämme, päinvastoin – vain kapea, siistitty näkymä siitä, millaiseksi suomalaista identiteettiä yritettiin aikoinaan muodostaa. Sinällään koko keruutyö on mittavuudessaan ja vaikuttavuudessaan merkittävä, mutta sen…

Rimma Erkko: Äidin poika

Tyttöparalla ei ollut paljoa aikaa. Hänen äitinsä oli liian yksinkertainen sielu tajutakseen sen, eikä Erik aikonut kertoa sitä hänelle. Hän ei kestänyt nähdä kyyneliä juuri nyt. Ei sillä, että hän olisi kyennyt sanomaan mitään lohduttavia sanojakaan. Joten hän teki vain sen, mitä häneltä odotettiin, eli siunasi tytön. Hänen sydäntään vihlaisi, kun hän katsoi tummia, märkiviä…

Sara Norja: Vierain silmin

Tuomiokirkon kello kumautti kolme varttia, kun Mitja ja minä kuljettiin Pietari Brahen patsaan vierestä. Mitja tihensi kävelytahtiaan, potkaisi hiekkatien pikkukiviä maihareillaan. ”Kohta keskiyö. Pidetään kiirettä.” Mitjan tahdissa pysyminen oli haastavaa: sen pitkät koivet päihittivät kävelyvauhdissa suosiolla minun lyhyet jalkani. Tunsin oloni pieneksi terrieriksi metsästyskoiran rinnalla. Taistelin vatsanpohjassani kupruilevaa hermostuneisuutta vastaan. ”Sanopa vielä mitä varten me…

Inkeri Kontro: Vierasta viljaa

Viljan ensimmäinen muistikuva oli äidistä. Äiti harjasi hänen hiuksiaan ja lupaili, että niistä kasvaisi pitkät ja kauniit. Viljan sisällä oli suunnaton kaipaus, mutta hän ei tiennyt mitä oli vailla, miksi oli surullinen. Kyyneleet valuivat vuolaina äidin kammatessa. Vilja itki, kunnes ääni ryytyi sammakonkäheäksi. Sanotaan, että jokainen lapsi on äidilleen kaunis, mutta Viljan äidin osa oli…

Liisa Näsi: Ruma vauva

Isä kallistaa tinakauhaa ämpärin yllä, ja sula metalli sihahtaa kylmään veteen. Maaret noukkii jähmettyneen paakun käteensä ja ravistelee sitä kuivaksi. Äiti suuntaa lukulampun kuvun seinään päin. Maaret puristaa tinaa sormenpäidensä välissä, kääntelee sitä kirkkaassa valokeilassa ja yrittää tulkita varjokuvaa. – Mitä se ennustaa? En saa selvää. – Pyöritä vielä, jos siitä löytyisi jokin selkeä kuvio,…

Artemis Kelosaari: Värise, värise, väärintekijä

Legenda Kahdeksannentoista vuosisadan alussa, Ruotsin nuoren kuninkaan kukistumisen jälkeen, tsaari Pietari lähetti luotetuimmat ja kovaotteisimmat upseerinsa Ruotsin Itämaahan ryöstelemään. Kaikkein vähiten epäröiden hän valitsi tuohon tehtävään erään eversti Aleksandr Mihailovits Lebedevin – eikä tämä johtunut suinkaan vain siitä, että kunnianhimoinen Lebedev oli tehnyt eräitä erikoispalveluksia vuoteessa sekä hänelle että ruhtinas Menshikoville. Aleksandr Lebedev oli venäläisen…

Lucilla Lin: Esi-isien kieli

12.7.1816 Rakas Carl-serkkuni Olen nyt todellakin matkustanut maailman ääriin, kaukaisemmalle tunnetulle saarelle.  Laivamatka oli pitkä ja koko tämä tutkimusmatka tulee minulle kalliiksi – maksoin kapteenille siitä, että hän jätti minut tänne kahdeksi viikoksi ennen kuin he taas poimivat minut kyytiinsä paluumatkallaan. Kuten ennenkin, tulen käyttämään sinua kuin päiväkirjaa, kirjoitan aina kun jotakin mielenkiintoista tapahtuu ja…

Eero Korpinen: Nisulan syvänteeltä

Heinäkuu oli kauneimmillaan. Aurinko levitti lempeän raukeuden heinäseipäiden täplittämän maan ylle. Oli kuuma. Ainoastaan haarapääskyt jaksoivat kisailla keskenään. Niiden sirot hahmot kiisivät ja syöksyivät ja piirtyivät mustina nuolina vasten sinistä taivasta. Helteen uuvuttama tuulihaukka nuokkui pellon keskellä seisovan puhelinpylvään päässä. Aina välillä se vaihtoi painoaan jalalta toiselle ja raotti hieman jompaakumpaa silmäluomeaan, mutta ei kuitenkaan…

Ari Kokkonen: Raapaleita (Äiti, Suljettu, Digitalisoituminen)

ÄITI Puhelin oli soinut yöllä, en minä ollut sitä kuullut, yleensä nukun hyvin sikeästi. Jäin katsomaan näyttöä: Äiti, vastaamaton puhelu tänään 05.17. Tämä oli jotain sairasta pilaa, äiti oli ollut haudassa jo 24 vuotta, soitti hyvin harvoin kenellekään, eikä muutoinkaan ottanut yhteyttä minuun, oli ollut vähän huonot välit. En uskaltanut soittaa numeroon, tiedä vaikka äiti…

Raita Jauhiainen: Allianssi

Jos hänen olisi pitänyt valita yksi sana kuvaamaan maailmanloppua, hän olisi valinnut sanan ruma, vaikkei hän ollut koskaan nähnyt maailmaa kauniina. Vuosiensa aikana hän oli seurannut maailman rumenevan sitä mukaa, mitä kauemmas hän oli kulkenut ja mitä pidemmälle aika oli kulunut. Kaikki oleva hänen ympärillään teki hidasta, mutta väistämätöntä kuolemaa. Maailma nääntyi. Se kului pois…

Artemis Kelosaari: Pyhä Johannes Mätänemätön

Soran narskeen yläpuolellani täytyi lakata ja alkaa uudestaan useamman kerran, ennen kuin tajusin, että se oli todellista. En uneksinut sitä, eikä se ollut kaiku muistoista. Ääni voimistui koko ajan. Vihdoin jokin terävä kirskahti arkunkannen lautoihin kasvojeni yllä. Sitten kuului riipivää narinaa, kun puu ja naulat antoivat hitaasti myöten. Ja valoa oli äkkiä enemmän kuin ennen.…