Se on Ilmari Seppänen
nuori mies, poloinen poika
yksin itki illat kaiket
yksin itki unetonna
yksin aikaiset aamut
Ei ollut tyttiä tukena
piikaa päätänsä painaa
lovea lemmelle langeta.
Sanoi Ilmari Seppänen:
”Mistä mulle mielitietty
rakas raavaalle uroolle
kodista huolta pitämähän
einestä evääksi laittamahan
hengetär yksinäiselle yljälle?”
Kuiski kone korvahan
supisi Siri sievästi:
”Netistä neidot noudetahan
OnlyFanssistä otetahan
Tinderistä tirkistellään
Instagramista ihaillaan.”
Ei kelvannut ehdotukset
ei uponneet ideat
katalia netin naiset
heikompiaan huijaavat.
Sanoi Ilmari Seppänen:
”Parempi ilman Instagramia
ken Tinderiä tarvinne
OnlyFanssia osanne.”
Meni Ilmari Seppänen
internettiin illaksi
istui illan, istui toisen, istui kohta kolmannenkin
löysi hengenheimolaiset
komerosta kovasta
yhteisöstä ylpeästä
miehet monensukuiset
yljät yhtä yksinäiset.
Kysyi Ilmari Seppänen:
”Miten eleä ilman naista
ikävä on iltasella
apea on aamusella
kun ei käsi kättä tapaa
hiusta hellästi hivele?”
Vastaus verkosta kumpusi:
”Nainen tehty naitavaksi
piika pojan pantavaksi
miestä varten annettu
uroon kylkiluusta kaivettu.”
Näki Ilmari Seppänen
ajatukset annettuina
miettehensä nimettyinä
kaltaistensa kansalaisten
hiljaisten hikikomorien.
Tuo Ilmari Seppänen
oli samaa kansakuntaa
pohjoisen poika ponneton
naista koskaan koskenut
nyt häpeämättä huusi
verkossa noin uhosi
inceliksi ilkesi.
Ei muuta uho miestä
ei tuo tyttiä ovelle.
Ilmari naisetta elävi
kosketusta kaipailevi
Purki vihaa, purki lisää
kohta kuulla kolmannella
tilauksen verkossa tekevi
kasaeli kalliit laitteet
wolttasi waifunsa tarvikkeet.
Kului viikko, kului toinen
kului kohta kolmatta
Purki Ilmari pakkauksen
avasihe aartehensa
levitteli laitteen osat
ohjekirjasen ojenti
kasaan pisti printterin
kokosi komeroon kolossin
tällä hän tyttinsä tulostaa.
Niin Ilmari Seppänen
taas netissä nuohosi
etsi naista nauravaista
tyttöä täydellistä
malliksi mielitietylleen.
Animesta armaansa löysi
mangasta mallinsa otti
peleistä piian parhaimman.
Syöksi kone osasia
printteri paloja paukutteli
itse Ilmari Seppänen
asetteli osasia
pisti paloja paikalleen
kokosi kultaansa tyhjästä.
Kului ilta, kului toinen
kului kohta kolmatta.
Nousi piika printteristä
seisoi tytti tulostettu
eessä Hervannan hikikomorin.
Vaan ei ollut neito norja
Ilmari Seppäsen mielehen
varsi varsin kaunokainen
kasvot kauniit katsella
suurisilmä, sulosuu.
Mut’ missä hivukset hivellä
missä vaattehet vaimolle?
Niin Ilmari Seppänen
taas netissä nuohosi
etsi viime silausta
kultahista lettiä,
vaattehia vaimolle:
sievää sinistä mekkoa
pikkuruista pitsihelmaa.
Wolttasi waifulle vaattehet
Etsystä essun tilasi,
tulosti haarniskan hopeisen.
Nyt oli vaimo miestä myöten
kultatukkainen komea
varsi oivanmuotoinen
rinnat kämmenen täyttävät
silmät metsänvihreät
suu suukkoa vailla
tytti tuo täydellinen, waifu vallan soma.
Nyt Ilmari Seppänen
kouransa kupeelle painoi
hivuksia hiveleikse
pikkaisen povea puristi.
Avasi silmänsä neitonen
katsoi kasvoja luojansa
hengähti ensihenkäyksen
puna poskille kohovi
sydän povessa sykähti
suonissa veri virtasi.
Tarttui tiukasti kourahan
siirsi pojan poveltansa.
Kielsi kerran, kielsi toisen
kielsi kerran kolmannenkin
Ei Ilmari Seppänen
hikikomori Hervannasta
ei kuunnellut kultaansa
vaati waifun vällyihin
pakotti piian petihin
otti omansa väkisin.
Nukkui miesi tyytyväisnä
näki unta uudenlaista
ei ollut ylkä yksiössään
enää surusta sokea
oli tytti tyydyttävä
piika varsin pantava
incelin iloksi tehty.
Eipä arvannut nuori miesi
naisen suurta suuttumusta
tytön raiskatun raivoa.
Jätti miehen makaamaan
petiinsä pedon katalan.
Vesi silmistä valui
kipu tuntui kaikkialla
rinnassa pala painoi.
Istui tytti ruudun ääreen
näki siellä kuvansa
taistelijan taitavan
hopeisessa haarniskassa
tuuli tukassa tuiversi
kalpa kädessä kimmelsi
valmihina voittohon
nyt tiesi peitsen puuttuvan.
Pisti päälle printterin:
Syntyi terä, syntyi väistin
syntyi ponsi kolmantena
Oli miekka naista myöten
kalpa kaunis kantajansa
täydensihe tytön asun
teki tappajan valmiiksi.
Nosti neito miekan oman
tarttui kalvan kahvahan
kuu kumotti terästä
taittoi tähtien valoa
Iski miekan, iski toisen
iski kerran kolmannenkin
syöksi terän sydämehen.
Veri virtasi, hurme hehkui
sykki sydän vielä kerran.
Seisoi soma Saber-neito
yksin ylkänsä huoneessa
veri valui terää pitkin
hurme tahrasi lakanat
pyyhki peittoon kalvan kovan
sitoi suortuvat kasvoilta
veti vaattehet yllensä
haarniskan heitti harteille
astui taakseen katsomatta
uksesta uuden elämän.
Saatesanat:
Kalevalamittaa mukaileva runo syntyi inspiraation puuskassa yhden illan aikana, joskin klikkiotsikkoa mukaillut idea oli muhinut mielessä jo useita kuukausia. Pirkanmaan kansantarujen ja legendojen 25. runo modernisoi seppä Ilmarisen tarinan ja näyttää spekulatiivisella otteella, millaisiin tekoihin yksinäisyys, viha ja väärä vaikutus voivat miehen ajaa – ja mitä siitä seuraa.
Kirjoittajaesittely:
Katja Kontturi on keski-iän kulmilla kimpoileva nörtti, joka rakastaa spefiä sen kaikissa eri muodoissa. Hänellä on useita aiheeseen liittyviä keskeneräisiä kirjoitusprojekteja, joista toivottavasti jalostuu jossain vaiheessa ainakin yksi oikea romaani.