Pari-, kolmi- tai monisuhteen vuosihuoltoraportti B2-6
Tapaus: Juho Rihtvaara, Alina Oilamo
Ed. lausunnot: ks. Arkisto: Rihtvaara; Juho Absalom, Oilamo; Alina Siiri
Terapeutti: Lempi C. Haarla (STT, v-p)
Suoralitteroi: tekstinkäsittelijä Henri (3. kerros, koodi: 33210)

Lempi Haarla (tästä edespäin LH): “Tulkaa sisään. Mihin haluatte istua – sohva – nojatuolit. Kaadanko teetä? Hienoa. Kamomilla rauhoittaa.”

Alina Oilamo (tästä edespäin AO): “Kiitos.”

Naisen ääni on matala ja soinnikas. Näin hänet aulassa – punainen tukka.

Juho Rihtvaara (tästä edespäin JR): “Joo, kiitos.”

LH: “Istukaa alas. No niin. Ja tämähän…” Papereiden kahinaa. “On teidän ensimmäinen yhteinen vuosihuoltonne?”

Lempi jujuttaa, äänestä kuulee teennäisen hymyn. Se tietää, että jos ensin on pehmeä, myöhemmin voi iskeä säälimättä.

AO: “Joo.”

LH: “Kauanko olette seurustelleet virallisesti?”

AO: “Yksitoista kuukautta.”

LH: “Ja oliko jakso ennen suhteen virallistamista asetussäännön mukainen?”

JR: “Oli.”

LH: “Erinomaista. Nyt, omin sanoin, kuinka tapasitte? Millälailla seurustelunne lähti liikkeelle?”

JR: “Minä oon tämmönen kynäniska. Kirjoittelen lehtiin ja muuta. Istumatyö käy ryhdin päälle. Menin sitte tanssikurssille… Ajattelin, että yhdistän liikunnan ja huvin. Alina on tanssija…”

AO: “Olin Juhon kurssilla ohjaajana. Uupui apurahoja.”

JR: “Minä oon hidas oppimaan.”

AO: “Juho halusi tukiopetusta.”

JR: “En oppinut jiveä.”

AO: “Tutustuttiin siinä. Eikä se jive nyt niin huonosti mene.”

LH: “Ja minkä vuoksi ette sopeuttaneet välillenne muodostunutta uutta sidettä aikaisempiin suhteisiinne?”

AO: “Niitä ei ollut.”

LH: “Ei kummallakaan?”

JR: “Ei.”

LH: “Lausuntohistorianne mukaan kumpikin teistä on seurustellut aiemminkin. Sinä, Juho, parisuhteessa, ja Alina monisuhteessa.”

AO: “Joo.”

LH: “Ja nämä suhteetko olivat tavatessanne jo katkenneet? Asetussäännön puitteissa?”

JR: “Näin on.”

LH: “Ymmärrän.”

Lempi harvemmin ymmärtää potilaitaan. Monesti saan litteroida loppuun kangasnenäliinoihin tapettuja itkuja.

AO: “Meistä oli molemmista tuntunut hyvältä olla jonkin aikaa yksin.”

LH: “Miksihän näin?”

JR: “Onhan seurusteleminen kumminkin vaativaa. Ihan jo aikataulujen puolesta, kun pitää koittaa sovittaa päiväduuni ja vapaaehtoistyö ja kumppanit ja harrasteet.”

LH: “Onko teillä mielenterveysongelmia?” Selailun ääniä.

Inhoan tätä työtä.

JR: “Ei.”

AO: “Voihan sitä muutenkin olla väsynyt.”

LH: “Terveen romanttisen suhteen, oli sen muoto sitten mikä tahansa, ei pitäisi kohtuuttomasti uuvuttaa osapuoliaan.”

JR: “Enhän minä sitä. Olihan siinä puolensa toki. Mutta en minä sillä tavalla osaa…”

LH: “Mitenkäs teillä on mennyt, nämä ensimmäiset 11 kuukautta?”

AO: “Tosi hyvin. Me ollaan…”

JR: “Kauhean tyytyväisiä. Tuntuu, että NYT osui ja upposi.”

Korostus minun.

LH: “Onko teillä lisääntymissuunnitelma?”

AO: “On. Tietenkin.”

JR: “Ajateltiin panna se täytäntöön marraskuussa. Lisenssi tuli postissa viime viikolla. Äite on jo alkanut väsäillä piskuisia tossuja sukupuolineutraaleissa väreissä.”

AO: “Nimeksi tulee Leimu. Se oppii jiven.”

JR: “Rakas – eikö me sovittu, että Halla?”

LH: “Entä seksi?”

AO: “Laatu -”

JR: “Joo. Minä -”

LH: “Niin?”

JR: “Alinassa on loputtomasti puolia – aina jotain uutta löydettävää.”

Juhon äänessä voi kuulla hymyn.

LH: “Ja muut kumppanit?”

Painollinen tauko. Arvelen, että Alina ja mies katselevat toisiaan. Lempi hengittää tukkoisesti. Ei kannattaisi polttaa. Eikä se ole salaisuus – kaikki itäsiivessä tietävät.

AO: “Mmh.”

LH: “Anteeksi?”

JR: “Kun ei meillä oikeastaan ole.”

LH: “Oikeastaan?”

AO: “Siis ei ole.”

LH: “Ei siis lainkaan muita seksikumppaneita kuin toinen toisenne? Ymmärränkö nyt oikein?”

JR: “Näin.”

LH: “Ei edes platonis-romanttisia suhteita?”

AO: “Ei minkäänlaisia.”

Lempi möhähtää uhkaavasti – kohta –

LH: “Tällaisesta ilmiöstä joskus kuulee… nuorten keskuudessa… Mutta en ole koskaan sielutieteiden tohtorin urallani kohdannut… Mahdattekohan te ollenkaan ymmärtää asian vakavuutta – implikaatoiden syvyyttä?”

AO: “Meidän mielestämme monogamia pitäisi poistaa tautiluokituksesta –”

JR: “Tunnettuja tapauksia on nyt jo lukuisia – olen tehnyt tutkimusta – on tärkeää luoda kulttuurinen hyväksyntä!”

AO: “Asia ei vaivaa meitä. Olemme sen kanssa sujut. Meillä ei ole traumoja. Lapsuudenkokemukset eivät selitä… Genetiikka… Kumpikin on työssäkäyvä ja aivan…”

JR: “Täysijärkinen.”

LH: “Oletteko eläneet… tällä tavalla… koko seurustelunne ajan?”

Kuulen kuinka Lempi pinnistää ja pidättelee.

JR: “Kyllä.”

LH: “Ja eikö teistä tuntunut…. Ettekö edes aluksi…?”

AO: “Juho tuntui heti oikealta – ja kun asia muutaman viikon päästä selvisi… oli helppo nähdä miksi.”

JR: “Valinta tuntui luonnolliselta.”

LH: “Luonnolliselta? Todellako?”

AO: “Todella.”

Ihana, uhmakas Alina.

LH: “Kuulkaahan. Joskus sattuu niin, ettei pariskunnan osapuolilla ole ensimmäisen vuoden aikana montaakaan partneria pääasiallisen kumppaninsa lisäksi. Aikatauluongelmien vuoksi, esimerkiksi. Suhteen terveyden ja tasapainon tähden asia on tietenkin korjattava – mutta työtä sen eteen voidaan tehdä yhdessä. Te ette ole yksin tämän vaiheenne kanssa…”

JR: “Me…”

AO: “Me emme aio ottaa muita kumppaneita.”

LH: “Täytyyhän teidän ymmärtää, ettei tällainen peli voi jatkua.”

AO: “Ei meidän ole pakko ryhtyä ulkopuolisiin suhteisiin. Kirjatkaa raporttiin, että meillä on kaikki hyvin.”

Oh, Alina, pelkkä äänikin…

LH: “Ei tule kuuloonkaan. Tämä täytyy selvittää pohjia myöten. Taustalla on selvästi jokin häiriö. Suhteenne – elämänne laatu ja kokonaisuus – on vaarassa!”

AO: “Voimme maksaa teille.”

LH: “Senkin perverssi pikku narttu!”

Lempin sieraimet laajenevat.

JR: “Ette – ette saamari puhu Alinalle noin.”

LH: “Tällä vastaanotolla minä puhun niin kuin parhaaksi katson. Juho, sinä miehenä, kuule, etkö tunne vetoa…?”
Ei Lempi, ei ainakaan sinuun.

JR: “No, tietenkin, mutta…”

LH: “No niin! Mikä sitten pidättelee? Onko Alina kenties kehonkieltäjä? Frigidi? Siksikö hän haluaa elää vastoin luontoaan?”
AO: “Minä en ole…”

LH: “Hiljaa!”

JR: “Alina on varsin aistillinen. Kyse ei ole siitä.”

LH: “Mistä sitten? Myönnän teille heti seurustelusuhteen pakkopaussin, ilman harkinta-aikaa. Kuulemani perusteella se on välttämätöntä.”

JR: “Ei ole tarpeen! Totta kai minä… katselen. Ja kuvittelen. Mutta minä olen valinnut Alinan.”

LH: “Terveen aikuisen ei ole tarpeen valita! Voit saada niin monta kuin haluat.”

JR: “Minä haluan vain yhden.”

LH: “Minkä ihmeen vuoksi vain yhden? Sinulla on vapaus useaan!”

JR: “On tehtävä tarkka rajaus. Vapaus on siinä.”

LH: “Ja millaisia etuja, tarkkaanottaen, näette tällä monogamisella perversiolla olevan? Eikö teitä pelota?”

Lempin ääni tihkuu myrkkyä.

AO: “Suhteemme on intiimi ja luottamuksellinen, vailla vertailua ja kateutta. Elämämme on yksinkertaista… Meillä on paljon aikaa toisillemme.”

LH: “Entä vaihtelunhalu? Entä vapaus? Ihmistä ei ole tarkoitettu omimaan toinen toistaan.”

AO: “Kyllä mua pelottaa. Entä, jos Juho muuttaakin mieltään? Tai minä.”

LH: “Pidän erittäin todennäköisenä, että niin käy.”

AO: “Olisin valtavan suruissani ja kaunainen.”

JR: “Mustankipeä. Sillä sanalla sitä nimitetään vanhoissa tallenteissa. Se tarkoittaa…”

LH: “Minä tiedän mitä se tarkoittaa! Ja me, ihmiskuntana, olemme päässeet tuon alhaisen, vastenmielisen omistushalun ylitse!”

AO: “Emme ole. Se on tabu…”

JR: “Mutta tietyissä piireissä…”

AO: “Juho!”

LH: “Piireissä?”

AO: “Juho tarkoittaa vain…”

LH: “Tarkoittaa mitä? Onko teillä monogamisteilla jokin piiri?”

JR: “Ei.”

LH: “Eikö?”

Lempi, sinä vanha vainukoira.

AO: “Ei.”

LH: “Minä mitätöin parisuhteenne tältä istumalta. Koittakaapas vain sen jälkeen saada uutta lupaa!”

JR: “Verkossa…”

LH: “Jonkinlainen salaseura?”

AO: “Pikemminkin keskusteluapua.”

LH: “Mikä seuran nimi on? Missä se kokoontuu? Kuka sitä johtaa?”

JR: “Meillä on varoja: tulevan kirjani ennakko… Emmekö voisi päästä sopuun…?”

LH: “Yritättekö lahjoa valtiollista sielutieteen tohtorinnaa!”

AO: “Yritämme.”

Rohkea Alina.

LH: “Minä raportoin. Teen selostuksen tästä! Joka sana tulee julki! Te ja teidän likainen, sopimaton seuranne…”

JR: “Ei! Kuulkaa. Älkää…”

LH: “Teitä kuulustellaan ankarasti, kunnes kaikki on selvitetty. Esimieheni ovat tarkkoja ja kunnianhimoisia, eikä mikään jää heiltä salaan.”

AO: “Mitä sinä haluat, Lempi?”

LH: “Minäkö? Mitäkö minä haluan?”

AO: “Niin.”

LH: “Minä haluan, etteivät seksuaalielämänne vinoumat pääse leviämään kunnon ihmisten keskuuteen. Koko rakenne sortuu, jos perustuksien alla on löysää soraa.”

JR: “Ei ole syytä huoleen, meitä ei ole monia…”

AO: “Juho, älä pyytele anteeksi. Meillä on oikeuksia. Meitä ei voida polkea näin. Teemme valituksen.”

LH: “Lautakunta saa luettavakseen lausuntoni. He eivät tule sietämään –”

JR: “Tukahduttaminen ei voi olla oikea keino.”

LH: “Siihen teidän on alettava heti. Mitätöinnin lisäksi langetan teille vuoden mittaisen suhdekiellon. Sinä aikana kumpikin ehtii pohtia ihmissuhteen perimmäisiä merkityksiä. Selvitys kestää useita kuukausia. Teitä kuulustellaan erikseen. Merkintä Arkistoon…”

AO: “Ei!”

JR: “Rouva, olkaa järkevä. Me emme uhkaa yhteiskuntaa. Me olemme vain kaksi vähäpätöistä luovaa työläistä. Pyydän…”

LH: “Kaikki tulee tietoon! Kuka teitä johtaa?”

JR: “Emme tiedä hänen oikeaa nimeään. Kerhohuone –”

AO: “Juho, sinun ei tarvitse sanoa mitään!”

LH: “Minä nitistän teidät ja teidän johtajanne. Se on ainoa keino. Minä tutkin teidän lokinne rivi kerrallaan — Minä peruutan teidän lisääntymislisenssinne! Ei Leimua tai Hallaa. Ei mitään pikkuruisia tossuja.”

AO: “Näätä!”

JR: “Mies. Kuva on rakeinen – ehkäpä 30. Nimimerkki Singularis. Kerhohuone on keskikaupungilla. Lähellä terminaalia –”
LH: “Tämä on loppu.”

AO: “Ei, jos minulla on siihen valtaa.”

JR: “Alina!”

Kova kronksahdus. Ontto älähdys. Kumahdus. Mätkähdys. Kumahdus, kumahdus, hiljaisuus. Yksinäinen kilahdus, kun jotakin putoaa lattiaan.

JR: “Alina… Mitä me…”

AO: “Pakko, hän, hän, en halua…”

JR: “Istu alas.”

AO: “Minä halusin –”

JR: “Istu alas! Istu alas!”

AO: “Teetä…”

JR: “Kamomillaa. Se rauhoittaa.”

Alina nauraa. Kiihkeä Alina.

AO: “Se osui käsiin.”

JR: “Onhan siinä nokka johon tarttua.”

AO: “Onko hän…?”

JR: “En saa…”

AO: “Kokeile kaulalta.”

JR: “Ei pulssia.”

AO: “Hänet vei moraalin rappio, niin kuin hän aina uumoilikin.”

JR: “Teepannu Lempin vei.”

Tauko.

JR: “Alina, mitä nyt?”

AO: “Tässä rakennuksessa on paljon ihmisiä.”

Ei hätää. Ei hätää Alina. Olen jo tulossa. Aivan kohta olen jo siellä. Sitten kaikki järjestyy.

 

(c) Solina Riekkola 2015

---

Solina Riekkola on kulttuuriministerinkin kättelemä tamperelainen kirjoittaja ja tv- ja elokuva-alan opiskelija.