Mikko oli juuri saanut päivällisen uuniin, kun Urho toi haavoittuneen linnun sisään. Hän kuuli poikansa äänen kauan ennen kuin näki tämän: huudossa oli selvää hätää, ja se repäisi Mikon toimistaan välittömästi, miettimättä. Uunin luukku paukahti kiinni, sukat lipsuivat hakiessaan vauhtia parketista. Kun Mikko saapui eteiseen, Urho oli jo takaovella. Ovi oli näin kesäisin aina auki,…
– Hei mude, voinko lainaa Rollea illalla? – Mihinkä oisit menossa? – Mä haluisin mennä Jeminan kaa shoppailee. Pitäs löytää jotain mun valmistujaisiin. – No kai sä voit mennä. Mut oot sit kympiks kotona. * ”Mitä tykkäät tästä?” Pyörähdän Jeminan edessä korokkeella. ”Näh, liian valju sulle.” Kun oot ite tollanen hissukka, jättää Jemina sanomasta välissä.…
Robotisaation lupa- ja valvontavirasto Rovira oli tyhjä. Yksi työntekijä ei kuitenkaan koskaan lähtenyt. Hän kurkisti Sandran toimistotilojen ovesta ja heilutti kättään. “Hei! Miksi tulit takaisin?” “Ei huvita jättää R0BBA:n arkistointiraporttia maanantaille.” “Höpö höpö. Sinunhan pitäisi jo hengittää perjantai-illan huumaa.” “Enköhän mä pärjää vielä pari tuntia ilman kalsarikännejä.” Toimisto-androidi MACEO, tai kollegojen kesken tuttavallisemmin Make, piti…
Valtavat lokit kaartelivat vektoritaivaalla varhaisen aamun muovinharmaudessa. Satoi kuten aina. Olisin voinut sammuttaa kimmeltävän sadepisaroiden kuvanteen, mutta se ei olisi poistanut kosteutta iholtani. Kiskoin mustan hupparin hihoja ranteiden peitoksi ja seurasin jokirantaa pää painuksissa. Lämpimän ilman lehahdus tervehti minua, kun astuin sisään Pilvibaariin. Nimen kruunasi sienipilven muotoinen valokyltti. Uushippien ja antiteknoanarkistien huumorin kukkia. Hiki alkoi…
Lähes kukaan ei enää vaivautunut tulemaan Euston Roadille. Sinne saapuivat vain ne, jotka olivat pakkomielteisen kiinnostuneita menneistä ajoista, paperisista asioista. Punatiilinen kirjastorakennus, joka oli 1900-luvun jälkimmäiseltä puoliskolta, oli rapistunut. Kesäisin sitä pitkin yritti vihertää kitulias köynnös, mutta nyt tiheä huurre oli peittänyt kasvin haparoivat oksat. Gabriel kulki pihan poikki, yritti olla liukastumatta. Kukaan ei pahemmin…
Nuoren naisen kasvot ovat jähmettyneet. Niillä on vielä elämän hiekkainen väri, mutta silmät ovat harmaata lasia, eivätkä suuta ympäröivät kauhun uurteet muutu enää koskaan. Toisessa silmässä on häiritsevästi verisuoni katki. Tyttö oli korkeintaan kuusitoistavuotias, luultavasti nuorempikin. Hänen kätensä vapisevat, sormet eivät taivu, sillä kipu on yhä tuore. Hän katsoo kouriksi jähmettyneitä käsiään. Verta, joka ei…
”Mitä on voin peseminen?” Leena kysyi. Hän selaili vanhaa keittokirjaa, jonka hän oli löytänyt talosta. ”Ei hajuakaan”, minä sanoin. ”Missään ei sanota, miten pitkään mitäkin pitää keittää. Kaikki vain keitetään kypsäksi tai mureaksi.” ”Se on niin vanha kirja, että siihen aikaan ei kai ollut sähköhelloja.” ”Niin kai. Sopii hyvin meille.” Leena nauroi. ”Kunhan tästä vain…
Usva hakee uusia novelleja julkaistavaksi. Teemana on tällä kertaa ”scifiä kuin scifiä”. Yllätä meidät nohevalla avaruusseikkailulla, aivot nyrjäyttävällä tiedetarinalla tai toisen todellisuuden kuvauksella. Esikarsinnan tekee Usvan päätoimittaja Anne Leinonen, ja novellivalinnat kirjailija Saara Henriksson. Lähetä novellisi 28.2.2017 mennessä rtf,doc tai pdf -muodossa osoitteeseen toimitus@usvazine.net
”Tässä hankintalistalla on liikuntasalin palloverkko. Ehdotan edelleen HappySTecin mallia SN-7000. He lähettivät meille tämän tarjouksen. Se on kallis, mutta sillä on kolmen vuoden lisenssi. Kolmen vuoden.” ”Hinta on melkoisen korkea, Marg…” ”Kannustan miettimään myös ekologisia puolia. Nythän me olemme tulostelleet näitä kuukauden verkkoja. Johonkin sekin sotku menee hajotessaan, eikö? Maailmassa tulostellaan todella paljon roskaa.” Opettajanhuoneeseen…
Kuulustelu “Joten… Matrjoška-projekti.” “Kuulinko ivallisen piikin äänessänne? Sanotte nimen kuin se olisi jotain etäistä. Uni, juoru, myytti tai markkinointikikka. Tai huiputus… niin, huiputukseksi te sitä luulettekin!” “Me olemme ottamassa selvää, herra Klimov. Ei ole syytä spekuloida meidän uskomuksillamme. Riittää että tiedätte, mitä me tahdomme: totuuden.” “Vai että totuuden, siis jotakin absoluuttista. No, sellaista ei…
Alussa oli hiljaisuus. Sitten tyhjyydestä kantautui matala jyrinä. Aalto, konserton alkutahdit. Musiikki vyöryi eteenpäin ja loi universumin mennessään: galaksit ja aurinkokunnat, taivaan kehät, niillä seisovat enkelit ja demonit. Sävelet levisivät yhä kauemmas, yhä laajemmaksi avaruudeksi, kunnes lopulta ne vaimentuivat kohinaksi maailmankaikkeuden taustalle. Tähdet ja planeetat kiersivät radoillaan jäljitellen alkuperäistä harmoniaa. Auditorion valot ovat kirkkaat ja…
Kun luet tätä, olen toivottavasti jo kuollut. Pahoittelen siitä aiheutuvia ongelmia. Niitä ei nykyään oikein voi välttää. Ennen kaikki oli niin paljon helpompaa. Tuttu konstaapeli nojasi tuolissaan ensin taakse, niin että selkänoja natisi ja kumartui saman tien kohti Anssia. Naisen äänen rahina kutitti Anssin kurkkua. Toivottavasti tässä ei menisi pitkään. Konstaapeli pudotti paksun paperinipun pöydälle,…