Mervi Heikkilä: Verikuu

Äiti ei ilmeisesti nukkunut koskaan. Vaikka Jannen herätyskello oli rämähtänyt lauantaiaamuna soimaan jo puoli kuudelta, hän keittiöön könytessään löysi äidin pöydän äärestä kahvikuppi kädessä. Sillä oli vanha oranssi kylpytakki yöpuvun päällä ja päässä papiljotit. Täysikuu kumotti ikkunan takana, puuhellassa oli tuli ja puurokattila höyrysi hellan päällä. Radion ääni oli hiljaisella, mutta Janne tunnisti iskelmän muutaman…

Mervi Heikkilä: Kuusi on minun puuni

Kuusi on minun puuni. Sen tuuheat oksat ovat kuin turkki. Se tanssii tuulessa. Sen juuristo levittäytyy laajalle metsän maatuvien sammalmättäiden ja muurahaispesien alle. Sen rungon ydin on vaalea ja vahva. Se sisällä juoksee elämän virta. * Kesä oli silloinkin, kun taas kohtasin palavasilmäisen Jurin. Olimme Heikin kanssa saaneet biologian opiskelijoille täydellisen kesätyön. Meidän piti tehdä…