Vinkki kaikille köyhille joilla on ystäviä: ilmainen mökkireissu koko porukalle hoituu käden käänteessä. Talvella eli käytännössä vappuun asti autioita mökkejä tönöttää joka niemennotkossa ja saarelmassa. Sen kun menee ja valitsee. Tätä vinkkiä voi kyllä käyttää vaikkei ystäviä olisikaan, mutta viikonloppu kylmässä mökissä yksin voi olla aika perseestä. Siinä käsiä käännellessä tulee mieleen, että vähän perseestä…
Lähes kukaan ei enää vaivautunut tulemaan Euston Roadille. Sinne saapuivat vain ne, jotka olivat pakkomielteisen kiinnostuneita menneistä ajoista, paperisista asioista. Punatiilinen kirjastorakennus, joka oli 1900-luvun jälkimmäiseltä puoliskolta, oli rapistunut. Kesäisin sitä pitkin yritti vihertää kitulias köynnös, mutta nyt tiheä huurre oli peittänyt kasvin haparoivat oksat. Gabriel kulki pihan poikki, yritti olla liukastumatta. Kukaan ei pahemmin…
Eksodus 13.6.2054 Tutkimuspäivä numero 2 Koepalanotto: 12 kappaletta 50 mm x 50 mm näytettä. Säilötty asianmukaisesti, lisätietoja ks. näyteastian etiketti. Näytteet otettu klo 8.31.[1] Kohde reagoi vaisusti näytteenottoon.[2] Käytöstä tarkkailtava. Kehoa peittää paksuhko, himmeästi läpikuultava harmaanruskea kalvokerros, joka muistuttaa suuresti ihoa. Emme tiedä vielä paljonkaan sen koostumuksesta, ominaisuuksista tai tarkoituksesta. Tuntoaisti on, kuten sähköshokkikokeessa huomasimme. Kohde…
”Mitä on voin peseminen?” Leena kysyi. Hän selaili vanhaa keittokirjaa, jonka hän oli löytänyt talosta. ”Ei hajuakaan”, minä sanoin. ”Missään ei sanota, miten pitkään mitäkin pitää keittää. Kaikki vain keitetään kypsäksi tai mureaksi.” ”Se on niin vanha kirja, että siihen aikaan ei kai ollut sähköhelloja.” ”Niin kai. Sopii hyvin meille.” Leena nauroi. ”Kunhan tästä vain…
Tyttöparalla ei ollut paljoa aikaa. Hänen äitinsä oli liian yksinkertainen sielu tajutakseen sen, eikä Erik aikonut kertoa sitä hänelle. Hän ei kestänyt nähdä kyyneliä juuri nyt. Ei sillä, että hän olisi kyennyt sanomaan mitään lohduttavia sanojakaan. Joten hän teki vain sen, mitä häneltä odotettiin, eli siunasi tytön. Hänen sydäntään vihlaisi, kun hän katsoi tummia, märkiviä…
Äiti ei ilmeisesti nukkunut koskaan. Vaikka Jannen herätyskello oli rämähtänyt lauantaiaamuna soimaan jo puoli kuudelta, hän keittiöön könytessään löysi äidin pöydän äärestä kahvikuppi kädessä. Sillä oli vanha oranssi kylpytakki yöpuvun päällä ja päässä papiljotit. Täysikuu kumotti ikkunan takana, puuhellassa oli tuli ja puurokattila höyrysi hellan päällä. Radion ääni oli hiljaisella, mutta Janne tunnisti iskelmän muutaman…
Legenda Kahdeksannentoista vuosisadan alussa, Ruotsin nuoren kuninkaan kukistumisen jälkeen, tsaari Pietari lähetti luotetuimmat ja kovaotteisimmat upseerinsa Ruotsin Itämaahan ryöstelemään. Kaikkein vähiten epäröiden hän valitsi tuohon tehtävään erään eversti Aleksandr Mihailovits Lebedevin – eikä tämä johtunut suinkaan vain siitä, että kunnianhimoinen Lebedev oli tehnyt eräitä erikoispalveluksia vuoteessa sekä hänelle että ruhtinas Menshikoville. Aleksandr Lebedev oli venäläisen…
12.7.1816 Rakas Carl-serkkuni Olen nyt todellakin matkustanut maailman ääriin, kaukaisemmalle tunnetulle saarelle. Laivamatka oli pitkä ja koko tämä tutkimusmatka tulee minulle kalliiksi – maksoin kapteenille siitä, että hän jätti minut tänne kahdeksi viikoksi ennen kuin he taas poimivat minut kyytiinsä paluumatkallaan. Kuten ennenkin, tulen käyttämään sinua kuin päiväkirjaa, kirjoitan aina kun jotakin mielenkiintoista tapahtuu ja…
Heinäkuu oli kauneimmillaan. Aurinko levitti lempeän raukeuden heinäseipäiden täplittämän maan ylle. Oli kuuma. Ainoastaan haarapääskyt jaksoivat kisailla keskenään. Niiden sirot hahmot kiisivät ja syöksyivät ja piirtyivät mustina nuolina vasten sinistä taivasta. Helteen uuvuttama tuulihaukka nuokkui pellon keskellä seisovan puhelinpylvään päässä. Aina välillä se vaihtoi painoaan jalalta toiselle ja raotti hieman jompaakumpaa silmäluomeaan, mutta ei kuitenkaan…
ÄITI Puhelin oli soinut yöllä, en minä ollut sitä kuullut, yleensä nukun hyvin sikeästi. Jäin katsomaan näyttöä: Äiti, vastaamaton puhelu tänään 05.17. Tämä oli jotain sairasta pilaa, äiti oli ollut haudassa jo 24 vuotta, soitti hyvin harvoin kenellekään, eikä muutoinkaan ottanut yhteyttä minuun, oli ollut vähän huonot välit. En uskaltanut soittaa numeroon, tiedä vaikka äiti…
Soran narskeen yläpuolellani täytyi lakata ja alkaa uudestaan useamman kerran, ennen kuin tajusin, että se oli todellista. En uneksinut sitä, eikä se ollut kaiku muistoista. Ääni voimistui koko ajan. Vihdoin jokin terävä kirskahti arkunkannen lautoihin kasvojeni yllä. Sitten kuului riipivää narinaa, kun puu ja naulat antoivat hitaasti myöten. Ja valoa oli äkkiä enemmän kuin ennen.…
Oli vuoden pimein aika. Jäätävää vettä vihmoi juuri sen verran, että se kasteli kasvot ja sumensi silmälasit. Iljanteiset lohkareet kuluneiden kenkien alla uhkasivat joka hetki suistaa varomattoman kulkijan jyrkänteeltä, eikä valoa ollut edes nimeksi. Vain hullu olisi ollut metsässä siinä säässä. Bibliofiili päästi pienen kiljaisun liukastuessaan ja luisui ahteri edellä alas jyrkkää kalliota. Matka tyssäsi…