– Hei mude, voinko lainaa Rollea illalla? – Mihinkä oisit menossa? – Mä haluisin mennä Jeminan kaa shoppailee. Pitäs löytää jotain mun valmistujaisiin. – No kai sä voit mennä. Mut oot sit kympiks kotona. * ”Mitä tykkäät tästä?” Pyörähdän Jeminan edessä korokkeella. ”Näh, liian valju sulle.” Kun oot ite tollanen hissukka, jättää Jemina sanomasta välissä.…
Robotisaation lupa- ja valvontavirasto Rovira oli tyhjä. Yksi työntekijä ei kuitenkaan koskaan lähtenyt. Hän kurkisti Sandran toimistotilojen ovesta ja heilutti kättään. “Hei! Miksi tulit takaisin?” “Ei huvita jättää R0BBA:n arkistointiraporttia maanantaille.” “Höpö höpö. Sinunhan pitäisi jo hengittää perjantai-illan huumaa.” “Enköhän mä pärjää vielä pari tuntia ilman kalsarikännejä.” Toimisto-androidi MACEO, tai kollegojen kesken tuttavallisemmin Make, piti…
Valtavat lokit kaartelivat vektoritaivaalla varhaisen aamun muovinharmaudessa. Satoi kuten aina. Olisin voinut sammuttaa kimmeltävän sadepisaroiden kuvanteen, mutta se ei olisi poistanut kosteutta iholtani. Kiskoin mustan hupparin hihoja ranteiden peitoksi ja seurasin jokirantaa pää painuksissa. Lämpimän ilman lehahdus tervehti minua, kun astuin sisään Pilvibaariin. Nimen kruunasi sienipilven muotoinen valokyltti. Uushippien ja antiteknoanarkistien huumorin kukkia. Hiki alkoi…
Lähes kukaan ei enää vaivautunut tulemaan Euston Roadille. Sinne saapuivat vain ne, jotka olivat pakkomielteisen kiinnostuneita menneistä ajoista, paperisista asioista. Punatiilinen kirjastorakennus, joka oli 1900-luvun jälkimmäiseltä puoliskolta, oli rapistunut. Kesäisin sitä pitkin yritti vihertää kitulias köynnös, mutta nyt tiheä huurre oli peittänyt kasvin haparoivat oksat. Gabriel kulki pihan poikki, yritti olla liukastumatta. Kukaan ei pahemmin…
Eksodus 13.6.2054 Tutkimuspäivä numero 2 Koepalanotto: 12 kappaletta 50 mm x 50 mm näytettä. Säilötty asianmukaisesti, lisätietoja ks. näyteastian etiketti. Näytteet otettu klo 8.31.[1] Kohde reagoi vaisusti näytteenottoon.[2] Käytöstä tarkkailtava. Kehoa peittää paksuhko, himmeästi läpikuultava harmaanruskea kalvokerros, joka muistuttaa suuresti ihoa. Emme tiedä vielä paljonkaan sen koostumuksesta, ominaisuuksista tai tarkoituksesta. Tuntoaisti on, kuten sähköshokkikokeessa huomasimme. Kohde…
Nuoren naisen kasvot ovat jähmettyneet. Niillä on vielä elämän hiekkainen väri, mutta silmät ovat harmaata lasia, eivätkä suuta ympäröivät kauhun uurteet muutu enää koskaan. Toisessa silmässä on häiritsevästi verisuoni katki. Tyttö oli korkeintaan kuusitoistavuotias, luultavasti nuorempikin. Hänen kätensä vapisevat, sormet eivät taivu, sillä kipu on yhä tuore. Hän katsoo kouriksi jähmettyneitä käsiään. Verta, joka ei…
”Mitä on voin peseminen?” Leena kysyi. Hän selaili vanhaa keittokirjaa, jonka hän oli löytänyt talosta. ”Ei hajuakaan”, minä sanoin. ”Missään ei sanota, miten pitkään mitäkin pitää keittää. Kaikki vain keitetään kypsäksi tai mureaksi.” ”Se on niin vanha kirja, että siihen aikaan ei kai ollut sähköhelloja.” ”Niin kai. Sopii hyvin meille.” Leena nauroi. ”Kunhan tästä vain…