Miia Pirinen: Kis kis

Vinkki kaikille köyhille joilla on ystäviä: ilmainen mökkireissu koko porukalle hoituu käden käänteessä. Talvella eli käytännössä vappuun asti autioita mökkejä tönöttää joka niemennotkossa ja saarelmassa. Sen kun menee ja valitsee. Tätä vinkkiä voi kyllä käyttää vaikkei ystäviä olisikaan, mutta viikonloppu kylmässä mökissä yksin voi olla aika perseestä. Siinä käsiä käännellessä tulee mieleen, että vähän perseestä…

Reetta Vuokko-Syrjänen: Sovitus toiseen

– Hei mude, voinko lainaa Rollea illalla? – Mihinkä oisit menossa? – Mä haluisin mennä Jeminan kaa shoppailee. Pitäs löytää jotain mun valmistujaisiin. – No kai sä voit mennä. Mut oot sit kympiks kotona. * ”Mitä tykkäät tästä?” Pyörähdän Jeminan edessä korokkeella. ”Näh, liian valju sulle.” Kun oot ite tollanen hissukka, jättää Jemina sanomasta välissä.…

Sabina Köteleki: Työnsuoja

Robotisaation lupa- ja valvontavirasto Rovira oli tyhjä. Yksi työntekijä ei kuitenkaan koskaan lähtenyt. Hän kurkisti Sandran toimistotilojen ovesta ja heilutti kättään. “Hei! Miksi tulit takaisin?” “Ei huvita jättää R0BBA:n arkistointiraporttia maanantaille.” “Höpö höpö. Sinunhan pitäisi jo hengittää perjantai-illan huumaa.” “Enköhän mä pärjää vielä pari tuntia ilman kalsarikännejä.” Toimisto-androidi MACEO, tai kollegojen kesken tuttavallisemmin Make, piti…

Suvi Kauppila: Omataivas

Valtavat lokit kaartelivat vektoritaivaalla varhaisen aamun muovinharmaudessa. Satoi kuten aina. Olisin voinut sammuttaa kimmeltävän sadepisaroiden kuvanteen, mutta se ei olisi poistanut kosteutta iholtani. Kiskoin mustan hupparin hihoja ranteiden peitoksi ja seurasin jokirantaa pää painuksissa. Lämpimän ilman lehahdus tervehti minua, kun astuin sisään Pilvibaariin. Nimen kruunasi sienipilven muotoinen valokyltti. Uushippien ja antiteknoanarkistien huumorin kukkia. Hiki alkoi…

Edith Arkko: Jälleennäkeminen

Lähes kukaan ei enää vaivautunut tulemaan Euston Roadille. Sinne saapuivat vain ne, jotka olivat pakkomielteisen kiinnostuneita menneistä ajoista, paperisista asioista. Punatiilinen kirjastorakennus, joka oli 1900-luvun jälkimmäiseltä puoliskolta, oli rapistunut. Kesäisin sitä pitkin yritti vihertää kitulias köynnös, mutta nyt tiheä huurre oli peittänyt kasvin haparoivat oksat. Gabriel kulki pihan poikki, yritti olla liukastumatta. Kukaan ei pahemmin…

Joona Koiranen: Tutkimuspäiväkirja

Eksodus 13.6.2054 Tutkimuspäivä numero 2 Koepalanotto: 12 kappaletta 50 mm x 50 mm näytettä. Säilötty asianmukaisesti, lisätietoja ks. näyteastian etiketti. Näytteet otettu klo 8.31.[1] Kohde reagoi vaisusti näytteenottoon.[2] Käytöstä tarkkailtava. Kehoa peittää paksuhko, himmeästi läpikuultava harmaanruskea kalvokerros, joka muistuttaa suuresti ihoa. Emme tiedä vielä paljonkaan sen koostumuksesta, ominaisuuksista tai tarkoituksesta. Tuntoaisti on, kuten sähköshokkikokeessa huomasimme. Kohde…

S.S. Lampiniva: Vielä päivä

Nuoren naisen kasvot ovat jähmettyneet. Niillä on vielä elämän hiekkainen väri, mutta silmät ovat harmaata lasia, eivätkä suuta ympäröivät kauhun uurteet muutu enää koskaan. Toisessa silmässä on häiritsevästi verisuoni katki. Tyttö oli korkeintaan kuusitoistavuotias, luultavasti nuorempikin. Hänen kätensä vapisevat, sormet eivät taivu, sillä kipu on yhä tuore. Hän katsoo kouriksi jähmettyneitä käsiään. Verta, joka ei…