”Tunnetko sen, pieni perhosemme? Olet kuoriutunut! Seuraa perässä, olet vihdoin valmis. Voi, olemme niin ylpeitä sinusta. Katso tänne, asetu istumaan tähän. Noin. Näetkö? Tämä on kamera, joka on suunnattu kohti [ . . . ]
”Victoria!” Kiristin juuri korsettiani peilin edessä, kun Mary tempaisi pukuhuoneen oven auki ja lennähti kaulaani iloisen kiihtyneenä untuvaisena mylläkkänä. Hänen höyhenpuuhkansa sipaisi korvaani. Hän tuoksui makealle hielle. ”Yleisö on ihan [ . . . ]
Alussa oli hiljaisuus. Sitten tyhjyydestä kantautui matala jyrinä. Aalto, konserton alkutahdit. Musiikki vyöryi eteenpäin ja loi universumin mennessään: galaksit ja aurinkokunnat, taivaan kehät, niillä seisovat enkelit ja demonit. Sävelet levisivät [ . . . ]
Olin kaksikymmentäviisi ja kaikki varpaani olivat tallella. Samoin sormet ja korvalehdet. Se oli oikeastaan sama asia kuin olla neitsyt. Luuytimestäni ja muista sisäelimistäni ei kannattanut edes puhua. Minusta näki heti [ . . . ]
Lyhyenläntä Maamies puhuu bensa-aseman kahvipöydässä lantakouruista ja tuoksuu navetalle. Hänen matalassa äänessään on lämmin sointi: – Palasin maalle, kun isä halusi siirtää tilan nimiini. Lehmät pelastivat mun elämän. Upotessani tummiin, [ . . . ]
Hämärä oli taittumassa. Tuulenvire painoi tuleentuneita ojanreunusheiniä kumaraan, ja miehen kengät olivat kasteesta kosteat. Ojan toiselta puolelta alkoi pelto. Erkki katsoi sen yli horisonttiin, josta aurinko oli juuri kiipeämässä näkyviin. [ . . . ]