Usva 2/2016 sisältää valikoiman uuskummaa, dystopiaa ja historiaa sisältäviä novelleja. Pdf (koko 1,6Mt) on ladattavissa ilmaiseksi täältä. Novelleista on myös html5-versiot, jotka löytyvät alla olevista linkeistä. Nadja Sokuran kaihoissassa tarinassa Eksyneiden asema etsitään minuutta ja omaa itseä, tai kenties hukataan se. Puskemaan apilaa on Elli Lepän toimintajännäri, joka puhaltaa eloon Irlannin myyttisen olennot ja vaihtoehtoisen…
”Tässä hankintalistalla on liikuntasalin palloverkko. Ehdotan edelleen HappySTecin mallia SN-7000. He lähettivät meille tämän tarjouksen. Se on kallis, mutta sillä on kolmen vuoden lisenssi. Kolmen vuoden.” ”Hinta on melkoisen korkea, Marg…” ”Kannustan miettimään myös ekologisia puolia. Nythän me olemme tulostelleet näitä kuukauden verkkoja. Johonkin sekin sotku menee hajotessaan, eikö? Maailmassa tulostellaan todella paljon roskaa.” Opettajanhuoneeseen…
Kuljettaja hiljensi vauhtia. Tiellä tai jossain aivan sen lähettyvillä oli meneillään jotain poikkeuksellista. Theo näki poliisiautoja, joihin oli jätetty ajovalot päälle. Siniset vilkut luotasivat pimeää vuorenrinnettä. Kauempana heilahteli taskulamppujen valokiiloja. Bussi pysähtyi, etuovi massahti auki. Sisään kurkisti virkapukuinen poliisi ja vaihtoi muutaman sanan kuljettajan kanssa. Kun bussi taas nytkähti liikkeelle, opas selitti mikrofoniin että olivat…
Kuulustelu “Joten… Matrjoška-projekti.” “Kuulinko ivallisen piikin äänessänne? Sanotte nimen kuin se olisi jotain etäistä. Uni, juoru, myytti tai markkinointikikka. Tai huiputus… niin, huiputukseksi te sitä luulettekin!” “Me olemme ottamassa selvää, herra Klimov. Ei ole syytä spekuloida meidän uskomuksillamme. Riittää että tiedätte, mitä me tahdomme: totuuden.” “Vai että totuuden, siis jotakin absoluuttista. No, sellaista ei…
Veden ääni kaikui aavemaisesti luolan seinämistä. Kun pisaroita roiskahti huokoiseen kiveen, kuului sihinää. Samalta kuulosti, kun heitti kauhallisen vettä vasten saunan rapattua seinää. Melkein tunsin löylyn käsivarsilla ja päänahassa. Oli lähes mahdollista unohtaa kylmyys, joka kohosi jäisestä vedestä ja huokui huuruna kiviseinämistä. Vene narahteli, kun se keinahteli hiljaa eteenpäin virrassa. Minkäänlaisia ohjausvälineitä ei ollut, ja…
Veri oli kuun valossa mustaa. Siobhan poltteli kaikessa rauhassa. Hän puhalsi pitkään ulos, ja savu kohosi ohuena hopeisena patsaana tiiliseinää vasten. Aseen hihna painoi olkapäätä takin läpi ja baretin reuna kutitti otsaa. Joskus näiden kanssa piti odotella pitkäänkin, että saattoi olla täysin varma. Kerrankin kohde kampesi vielä pystyyn kurkkuosumasta huolimatta, ja oli käydä pahasti. Sellainen…
Minä rakastin junamatkoja. Sitä hiljaisuutta, jonka vallitessa sain velloa ajatuksissani. Kellumista ei-missään olemisessa, välitilassa. Junamatkoja enemmän rakastin ainoastaan pitkiä automatkoja. Niissä oli kaikki se ihanuus, mikä junamatkoissakin, mutta niistä puuttuivat asemilta nousevat uudet matkustajat, jotka ohi kulkiessaan tönivät laukuillaan, kiljuvat lapset, jotka juoksivat käytävää päästä päähän tömistäen ja kuulutukset, joissa oli kyllä oma viehätyksensä, erityisesti…
Lataa verkkolehti ilmaiseksi pdf-muodossa tästä. (2,1 Mt) Usvan numero1/2016 esittelee lyhyttä novellistiikkaa, joka saa voimansa arjesta ja todellisuuden nyrjäyttämisestä. Inkeri Kontron Valkeita kuulaita käsittelee luopumista ja vapautumista vanhan miehen näkökulmasta. Elina Hellstenin Taputtajien maailmassa mennyt aika ja nykyisyys syleilevät toisiaan. Jokaisesta teosta on maksettava hinta, ja ajan nopeuttamisella on sivuvaikutuksensa. Maija Haaviston tieteisrunossa Lankamaailma kaivataan…
Alussa oli hiljaisuus. Sitten tyhjyydestä kantautui matala jyrinä. Aalto, konserton alkutahdit. Musiikki vyöryi eteenpäin ja loi universumin mennessään: galaksit ja aurinkokunnat, taivaan kehät, niillä seisovat enkelit ja demonit. Sävelet levisivät yhä kauemmas, yhä laajemmaksi avaruudeksi, kunnes lopulta ne vaimentuivat kohinaksi maailmankaikkeuden taustalle. Tähdet ja planeetat kiersivät radoillaan jäljitellen alkuperäistä harmoniaa. Auditorion valot ovat kirkkaat ja…
Kun luet tätä, olen toivottavasti jo kuollut. Pahoittelen siitä aiheutuvia ongelmia. Niitä ei nykyään oikein voi välttää. Ennen kaikki oli niin paljon helpompaa. Tuttu konstaapeli nojasi tuolissaan ensin taakse, niin että selkänoja natisi ja kumartui saman tien kohti Anssia. Naisen äänen rahina kutitti Anssin kurkkua. Toivottavasti tässä ei menisi pitkään. Konstaapeli pudotti paksun paperinipun pöydälle,…
viimeksi jätit hauraan valkoisen veitsen en tiedä minkä eläimen luuta kerroit että taloa suuremmat liskot oli siihen puristettu en tiedä uskoako sinua minä talletin sen kirstuun, niin kuin kaiken muun arkkuun johon piti tulla kapiot mutta häitä ei tanssita koskaan, nämä ovat minun kapioni, kaukaisen sulhasen talletin sinne ihmeelliset värejä hehkuvat kuvat, joita minulle esittelit…
Kaksi poikaa ja kaksi tyttöä seisoo koulun pihalla keskellä lasten muodostamaa rinkiä. Kädet käyvät nopeasti, hikipisarat helmeilevät kaikkien otsalla. Oikeat kämmenet yhteen. Vasemmat kämmenet yhteen. Molemmat kämmenet yhteen. Lapsilauma huutaa ja pauhaa ympärillä kuin ukkosmyrsky. ”Marko ja Petri! Näyttäkää niille! Nyt on mestaruus pelissä!” ”Anne ja Sanna! Anne ja Sanna!” ”Pet-ri! Mar-ko! Pet-ri! Mar-ko!” ”An-ne!…