Lataa verkkolehti ilmaiseksi pdf-muodossa tästä. (2,1 Mt) Usvan numero1/2016 esittelee lyhyttä novellistiikkaa, joka saa voimansa arjesta ja todellisuuden nyrjäyttämisestä. Inkeri Kontron Valkeita kuulaita käsittelee luopumista ja vapautumista vanhan miehen näkökulmasta. [ . . . ]
Alussa oli hiljaisuus. Sitten tyhjyydestä kantautui matala jyrinä. Aalto, konserton alkutahdit. Musiikki vyöryi eteenpäin ja loi universumin mennessään: galaksit ja aurinkokunnat, taivaan kehät, niillä seisovat enkelit ja demonit. Sävelet levisivät [ . . . ]
Kun luet tätä, olen toivottavasti jo kuollut. Pahoittelen siitä aiheutuvia ongelmia. Niitä ei nykyään oikein voi välttää. Ennen kaikki oli niin paljon helpompaa. Tuttu konstaapeli nojasi tuolissaan ensin taakse, niin [ . . . ]
viimeksi jätit hauraan valkoisen veitsen en tiedä minkä eläimen luuta kerroit että taloa suuremmat liskot oli siihen puristettu en tiedä uskoako sinua minä talletin sen kirstuun, niin kuin kaiken muun [ . . . ]
Kaksi poikaa ja kaksi tyttöä seisoo koulun pihalla keskellä lasten muodostamaa rinkiä. Kädet käyvät nopeasti, hikipisarat helmeilevät kaikkien otsalla. Oikeat kämmenet yhteen. Vasemmat kämmenet yhteen. Molemmat kämmenet yhteen. Lapsilauma huutaa [ . . . ]
Olin kaksikymmentäviisi ja kaikki varpaani olivat tallella. Samoin sormet ja korvalehdet. Se oli oikeastaan sama asia kuin olla neitsyt. Luuytimestäni ja muista sisäelimistäni ei kannattanut edes puhua. Minusta näki heti [ . . . ]
Lyhyenläntä Maamies puhuu bensa-aseman kahvipöydässä lantakouruista ja tuoksuu navetalle. Hänen matalassa äänessään on lämmin sointi: – Palasin maalle, kun isä halusi siirtää tilan nimiini. Lehmät pelastivat mun elämän. Upotessani tummiin, [ . . . ]
Suomessa julkaistaan paljon hyvää spekulatiivista fiktiota, mutta suurin osa siitä jää marginaaliin. Enimmäkseen siksi, että kustantajat ovat pienkustantajia, eivätkä pysty panostamaan markkinointiin samalla tavoin kuin isot toverinsa. Kirjat eivät välttämättä [ . . . ]
Hämärä oli taittumassa. Tuulenvire painoi tuleentuneita ojanreunusheiniä kumaraan, ja miehen kengät olivat kasteesta kosteat. Ojan toiselta puolelta alkoi pelto. Erkki katsoi sen yli horisonttiin, josta aurinko oli juuri kiipeämässä näkyviin. [ . . . ]