Jos näet minut, itke. 1616 Nälkäkiveen yli kuusisataa vuotta sitten kaiverretut sanat ovat paljastuneet liian alas painuneen vedenpinnan alta joka kesä jo vuosia. Mutta sinä kesänä, jona aurinko on paahtanut [ . . . ]
”Tunnetko sen, pieni perhosemme? Olet kuoriutunut! Seuraa perässä, olet vihdoin valmis. Voi, olemme niin ylpeitä sinusta. Katso tänne, asetu istumaan tähän. Noin. Näetkö? Tämä on kamera, joka on suunnattu kohti [ . . . ]
20 vuotta kirjoittajaelämää Usvan merkeissä Usvazine täyttää vuonna 2025 kaksikymmentä vuotta. Olemme kuluneina vuosikymmeninä saaneet nauttia monenlaisista visioista. Ehkä pitkäkestoisin on ollut se, joka scifiä ja fantasiaa kirjoittaneella ruohonjuuritasolla oli [ . . . ]
Kun USVA:n ensimmäinen numero ilmestyi v. 2005, Anne esitti pääkirjoituksessaan kaksi keskeistä motiivia uuden lehden julkaisupolitiikalle. Kirjoittajien kasvava kenttä tarvitsi lisää julkaisutilaa, ja nimenomaan tarvittiin areena, jossa lähtökohtana ei pidetä [ . . . ]
Ja sitten vielä loppukuponki”, Marjo sanoo lähikaupan Iivolle. ” ”Sää se jaksat.” ”Ei täältä muuten pois pääse. Firma työterveys pitää kaikki työkykyisinä kunnes aurinko menee novaksi. En vaan jaksa niin [ . . . ]
Maa päästi maiskahtavan äänen saappaani alla. Se inhotti minua. Olihan Emmikin vitsaillut, että jalkani alle taisi sopia paremmin tanssimusiikki tai Balenciagan tossu kuin tallaamaton sammal. Silti Ilkka oli ottanut minut [ . . . ]
Pyytäminen Alussa Kaaos kehräsi itsestään Rakkauden. Kaikkeus oli autio ja tyhjä, pimeys peitti sen syvyydet, mutta Rakkaus levittäytyi sen joka kolkkaan. Rakkaus pyysi: ”Tulisitteko planeetat ja tähdet?” Ja atomit yhdistyivät [ . . . ]
Se on Ilmari Seppänennuori mies, poloinen poikayksin itki illat kaiketyksin itki unetonnayksin aikaiset aamutEi ollut tyttiä tukenapiikaa päätänsä painaalovea lemmelle langeta. Sanoi Ilmari Seppänen:”Mistä mulle mielitiettyrakas raavaalle uroollekodista huolta pitämähäneinestä [ . . . ]
Palafrugell, Espanja, Maaliskuu 1939 Oswaldo Oridalo odotti, että konekiväärimieheltä loppuisi vyö. Luodit piiskasivat korkkitehtaan seinää hänen yläpuolellaan ja tekivät reikiä roskasäiliöön, jonka taakse hän oli kyyristynyt. Hänen takanaan olevat korkkilevyt [ . . . ]
Puolustusvoitto Äänetön huuto suhisi puiden latvuksista pensaisiin: hyökkäys – hälytys – suojautukaa! Vaurioituneita haavanlehtiä varisi ryöppyinä metsäpolulle. Läpikuultavien toukkien peittäminä ne leijailivat maahan kurttuisina kuin puolittain avautuneet tahraiset minilaskuvarjot. Varpusparvi [ . . . ]
”Aukossa kyyristeli muhkurainen hirviö, jonka kuolemanharmaa, kelmeä iho heijasti kuun valjua valoa. Sen leveästä, hampaattomasta suusta valui tahmaista sylkeä ja kuului rosoista, möreää huokailua.”
Usva täyttää tässä keväällä 20 vuotta. Onko siitä todella niin pitkä aika? Kun Usva syntyi, elimme voimakasta spekulatiivisen fiktion nousun kautta. Termihän ei silloin vielä ollut lyönyt läpi, vaan siitä [ . . . ]