”Tunnetko sen, pieni perhosemme? Olet kuoriutunut! Seuraa perässä, olet vihdoin valmis. Voi, olemme niin ylpeitä sinusta. Katso tänne, asetu istumaan tähän. Noin. Näetkö? Tämä on kamera, joka on suunnattu kohti [ . . . ]
Ja sitten vielä loppukuponki”, Marjo sanoo lähikaupan Iivolle. ” ”Sää se jaksat.” ”Ei täältä muuten pois pääse. Firma työterveys pitää kaikki työkykyisinä kunnes aurinko menee novaksi. En vaan jaksa niin [ . . . ]
Palafrugell, Espanja, Maaliskuu 1939 Oswaldo Oridalo odotti, että konekiväärimieheltä loppuisi vyö. Luodit piiskasivat korkkitehtaan seinää hänen yläpuolellaan ja tekivät reikiä roskasäiliöön, jonka taakse hän oli kyyristynyt. Hänen takanaan olevat korkkilevyt [ . . . ]
Mikko oli juuri saanut päivällisen uuniin, kun Urho toi haavoittuneen linnun sisään. Hän kuuli poikansa äänen kauan ennen kuin näki tämän: huudossa oli selvää hätää, ja se repäisi Mikon toimistaan [ . . . ]
– Hei mude, voinko lainaa Rollea illalla? – Mihinkä oisit menossa? – Mä haluisin mennä Jeminan kaa shoppailee. Pitäs löytää jotain mun valmistujaisiin. – No kai sä voit mennä. Mut [ . . . ]
Robotisaation lupa- ja valvontavirasto Rovira oli tyhjä. Yksi työntekijä ei kuitenkaan koskaan lähtenyt. Hän kurkisti Sandran toimistotilojen ovesta ja heilutti kättään. “Hei! Miksi tulit takaisin?” “Ei huvita jättää R0BBA:n arkistointiraporttia [ . . . ]
Valtavat lokit kaartelivat vektoritaivaalla varhaisen aamun muovinharmaudessa. Satoi kuten aina. Olisin voinut sammuttaa kimmeltävän sadepisaroiden kuvanteen, mutta se ei olisi poistanut kosteutta iholtani. Kiskoin mustan hupparin hihoja ranteiden peitoksi ja [ . . . ]
Lähes kukaan ei enää vaivautunut tulemaan Euston Roadille. Sinne saapuivat vain ne, jotka olivat pakkomielteisen kiinnostuneita menneistä ajoista, paperisista asioista. Punatiilinen kirjastorakennus, joka oli 1900-luvun jälkimmäiseltä puoliskolta, oli rapistunut. Kesäisin [ . . . ]
Nuoren naisen kasvot ovat jähmettyneet. Niillä on vielä elämän hiekkainen väri, mutta silmät ovat harmaata lasia, eivätkä suuta ympäröivät kauhun uurteet muutu enää koskaan. Toisessa silmässä on häiritsevästi verisuoni katki. [ . . . ]
”Mitä on voin peseminen?” Leena kysyi. Hän selaili vanhaa keittokirjaa, jonka hän oli löytänyt talosta. ”Ei hajuakaan”, minä sanoin. ”Missään ei sanota, miten pitkään mitäkin pitää keittää. Kaikki vain keitetään [ . . . ]
Usva hakee uusia novelleja julkaistavaksi. Teemana on tällä kertaa ”scifiä kuin scifiä”. Yllätä meidät nohevalla avaruusseikkailulla, aivot nyrjäyttävällä tiedetarinalla tai toisen todellisuuden kuvauksella. Esikarsinnan tekee Usvan päätoimittaja Anne Leinonen, ja [ . . . ]
”Tässä hankintalistalla on liikuntasalin palloverkko. Ehdotan edelleen HappySTecin mallia SN-7000. He lähettivät meille tämän tarjouksen. Se on kallis, mutta sillä on kolmen vuoden lisenssi. Kolmen vuoden.” ”Hinta on melkoisen korkea, [ . . . ]