Eero Korpinen: Nisulan syvänteeltä

Heinäkuu oli kauneimmillaan. Aurinko levitti lempeän raukeuden heinäseipäiden täplittämän maan ylle. Oli kuuma. Ainoastaan haarapääskyt jaksoivat kisailla keskenään. Niiden sirot hahmot kiisivät ja syöksyivät ja piirtyivät mustina nuolina vasten sinistä taivasta. Helteen uuvuttama tuulihaukka nuokkui pellon keskellä seisovan puhelinpylvään päässä. Aina välillä se vaihtoi painoaan jalalta toiselle ja raotti hieman jompaakumpaa silmäluomeaan, mutta ei kuitenkaan…

Tuomas Saloranta: Prinsessan kosinta

Soturiprinsessa Hyvänyön saattue saapui käräjäpaikalle tanner tömisten ja kahdeksanjalkaisten luupäisten ratsuliskojen nostattama pölypilvi perässään seuraten. Mogeronin kotimaailman aurinko korvensi karua ja kallioista maisemaa, ja hiki virtasi soturien paksulla, vihreällä ja näppylöiden kirjomalla nahalla, josta suurimman osan tosin peitti musta ja monilla ruosteen kalvama metallipanssari. Väkevä hiki kirveli myös Hyvänyön silmiä sarvikypärän silmikon alla ja liimasi…

Mervi Heikkilä: Kuusi on minun puuni

Kuusi on minun puuni. Sen tuuheat oksat ovat kuin turkki. Se tanssii tuulessa. Sen juuristo levittäytyy laajalle metsän maatuvien sammalmättäiden ja muurahaispesien alle. Sen rungon ydin on vaalea ja vahva. Se sisällä juoksee elämän virta. * Kesä oli silloinkin, kun taas kohtasin palavasilmäisen Jurin. Olimme Heikin kanssa saaneet biologian opiskelijoille täydellisen kesätyön. Meidän piti tehdä…

Suvi Kauppila: Enkelien aneet

Enkelit odottivat aidan toisella puolella. Aita oli korkea, betonia ja piikkilankaa ja valonheittimiä. Se halkoi kaupunkia kuin joessa sukeltava lohikäärme, jonka selkärankaa pitkin kulkevat piikit antoivat selkeän viestin: tämän pedon kanssa ei kannata tulla ryttyilemään. Siksi me seisoimme kiltisti jonossa osana kerjäläiskulkuetta, joka oli kokoontunut aidan pimeälle puolelle. Ruskalla oli yllään parhaat vaatteensa, pahvilla ja…

G.M. Rissanen: Tuulivoimala

Ensimmäisen tuulivoimalan salko nousi viimein koko komeuteensa ja seisoi puun lailla, sidotut siivekkeet epävarmasti väristen. Hiestä kiiltävät miehet päästivät köydet valahtamaan käsistään samaan aikaan, kun nostoa katsomaan kerääntyneet vaimot, lapset ja vanhukset puhkesivat raikuviin hurraa-huutoihin. Propellin neljä sakaraa sitoneet köydet katkaistiin juhlallisin menoin, eikä Natasha voinut olla hihkumatta ja taputtamatta käsiään nähdessään, kuinka siivekkeet nytkähtivät…