Mervi Heikkilä: Verikuu

Äiti ei ilmeisesti nukkunut koskaan. Vaikka Jannen herätyskello oli rämähtänyt lauantaiaamuna soimaan jo puoli kuudelta, hän keittiöön könytessään löysi äidin pöydän äärestä kahvikuppi kädessä. Sillä oli vanha oranssi kylpytakki yöpuvun päällä ja päässä papiljotit. Täysikuu kumotti ikkunan takana, puuhellassa oli tuli ja puurokattila höyrysi hellan päällä. Radion ääni oli hiljaisella, mutta Janne tunnisti iskelmän muutaman…

Artemis Kelosaari: Värise, värise, väärintekijä

Legenda Kahdeksannentoista vuosisadan alussa, Ruotsin nuoren kuninkaan kukistumisen jälkeen, tsaari Pietari lähetti luotetuimmat ja kovaotteisimmat upseerinsa Ruotsin Itämaahan ryöstelemään. Kaikkein vähiten epäröiden hän valitsi tuohon tehtävään erään eversti Aleksandr Mihailovits Lebedevin – eikä tämä johtunut suinkaan vain siitä, että kunnianhimoinen Lebedev oli tehnyt eräitä erikoispalveluksia vuoteessa sekä hänelle että ruhtinas Menshikoville. Aleksandr Lebedev oli venäläisen…

Ari Kokkonen: Raapaleita (Äiti, Suljettu, Digitalisoituminen)

ÄITI Puhelin oli soinut yöllä, en minä ollut sitä kuullut, yleensä nukun hyvin sikeästi. Jäin katsomaan näyttöä: Äiti, vastaamaton puhelu tänään 05.17. Tämä oli jotain sairasta pilaa, äiti oli ollut haudassa jo 24 vuotta, soitti hyvin harvoin kenellekään, eikä muutoinkaan ottanut yhteyttä minuun, oli ollut vähän huonot välit. En uskaltanut soittaa numeroon, tiedä vaikka äiti…

Shimo Suntila: Bibliofiili ja Suurkollektööri

Oli vuoden pimein aika. Jäätävää vettä vihmoi juuri sen verran, että se kasteli kasvot ja sumensi silmälasit. Iljanteiset lohkareet kuluneiden kenkien alla uhkasivat joka hetki suistaa varomattoman kulkijan jyrkänteeltä, eikä valoa ollut edes nimeksi. Vain hullu olisi ollut metsässä siinä säässä. Bibliofiili päästi pienen kiljaisun liukastuessaan ja luisui ahteri edellä alas jyrkkää kalliota. Matka tyssäsi…

Mervi Heikkilä: Kuusi on minun puuni

Kuusi on minun puuni. Sen tuuheat oksat ovat kuin turkki. Se tanssii tuulessa. Sen juuristo levittäytyy laajalle metsän maatuvien sammalmättäiden ja muurahaispesien alle. Sen rungon ydin on vaalea ja vahva. Se sisällä juoksee elämän virta. * Kesä oli silloinkin, kun taas kohtasin palavasilmäisen Jurin. Olimme Heikin kanssa saaneet biologian opiskelijoille täydellisen kesätyön. Meidän piti tehdä…

Mia Myllymäki: Peilin perhe

Kiirehdin purkamaan kauppakassini. Laskin sen keittiön tuolille tuulitakki yhä päälläni ja kengät jalassa. Hätäilin ja olin pudottaa margariinirasian käsistäni. Kello näytti puolta kuutta. Jaakko tulisi puolen tunnin päästä hakemasta Riinaa luisteluharjoituksista. Yritin hengähtää ja rauhoittua. Laskin omenat hedelmäkoriin ja kävelin eteiseen. En tuhlannut aikaa ulkovaatteiden riisumiseen. Peilin edessä pyyhkäisin pari hikipisaraa otsalta ja nenän alta.…

Anne Leinonen: Sinisen perhosen nainen

Esiintyminen sujui varmemmin kuin mitä John H. Watson oli toivonut. Vaikka hän tunsi olonsa yleisön edessä hyvin pieneksi, ja vaikka hänen äänensä oli aaltoillut kiusallisesti ja sanat menneet sekaisin, oli tilaisuus ollut kaikin puolin tyydyttävä. Paikalla oli parveillut lähinnä vanhemmanpuoleisia rouvia, jotka olivat tuijottaneet häntä kiusallisen tarkkaavaisesti ja kysyneet nälkäisinä kysymyksiä. Millainen mies herra Sherlock…

Inkeri Kontro: Huokaava talo

Tänään se tuli, irtisanomisilmoitus. Putkiremontti alkaa puolen vuoden kuluttua, sen jälkeen voi uudelleen hakea asuntoa – toki vuokrankorotukseen on syytä varautua. Väliajalle, jonka kestosta ei ole vielä tietoa, pitäisi löytää asumus muualta. Miten minä voin lähteä tästä asunnosta, tästä talosta? Me muutimme tähän Antin kanssa kaksitoista vuotta sitten. Nuorina, onnellisina, minä töissä ja hän vasta…

Solina Riekkola: Niin monta kuin haluat

Pari-, kolmi- tai monisuhteen vuosihuoltoraportti B2-6 Tapaus: Juho Rihtvaara, Alina Oilamo Ed. lausunnot: ks. Arkisto: Rihtvaara; Juho Absalom, Oilamo; Alina Siiri Terapeutti: Lempi C. Haarla (STT, v-p) Suoralitteroi: tekstinkäsittelijä Henri (3. kerros, koodi: 33210) Lempi Haarla (tästä edespäin LH): “Tulkaa sisään. Mihin haluatte istua – sohva – nojatuolit. Kaadanko teetä? Hienoa. Kamomilla rauhoittaa.” Alina Oilamo…

Taru Kumara-Moisio: Puhukaa, älkääkä koskaan lopettako

– Ope, kerro meille lisää siitä realismista. Siitä naisesta – Tarvittiin vain yksi temppu, ja he söivät taas kädestäni. Muljautin silmäni yläviistoon ja annoin hahmon tulla. Muutuin Minna Canthiksi, tuoksi Kuopion palavasanaiseksi lankakauppiaaksi ja yhteiskunnan mätäpaiseita puhkovaksi näytelmäkirjailijaksi. Miksi tyttöjen kouluttamisessa tulisi keskittyä vain käsitöihin? Jo riittää kaksinaismoraali siveettömyysasioissa! Raittius pelastaa vielä monta kotia! Aamulla…