J. J. Huusko: Väristyskirja
”Aukossa kyyristeli muhkurainen hirviö, jonka kuolemanharmaa, kelmeä iho heijasti kuun valjua valoa. Sen leveästä, hampaattomasta suusta valui tahmaista sylkeä ja kuului rosoista, möreää huokailua.”
”Aukossa kyyristeli muhkurainen hirviö, jonka kuolemanharmaa, kelmeä iho heijasti kuun valjua valoa. Sen leveästä, hampaattomasta suusta valui tahmaista sylkeä ja kuului rosoista, möreää huokailua.”
Vinkki kaikille köyhille joilla on ystäviä: ilmainen mökkireissu koko porukalle hoituu käden käänteessä. Talvella eli käytännössä vappuun asti autioita mökkejä tönöttää joka niemennotkossa ja saarelmassa. Sen kun menee ja valitsee. [ . . . ]
Lähes kukaan ei enää vaivautunut tulemaan Euston Roadille. Sinne saapuivat vain ne, jotka olivat pakkomielteisen kiinnostuneita menneistä ajoista, paperisista asioista. Punatiilinen kirjastorakennus, joka oli 1900-luvun jälkimmäiseltä puoliskolta, oli rapistunut. Kesäisin [ . . . ]
Eksodus 13.6.2054 Tutkimuspäivä numero 2 Koepalanotto: 12 kappaletta 50 mm x 50 mm näytettä. Säilötty asianmukaisesti, lisätietoja ks. näyteastian etiketti. Näytteet otettu klo 8.31.[1] Kohde reagoi vaisusti näytteenottoon.[2] Käytöstä tarkkailtava. Kehoa [ . . . ]
”Mitä on voin peseminen?” Leena kysyi. Hän selaili vanhaa keittokirjaa, jonka hän oli löytänyt talosta. ”Ei hajuakaan”, minä sanoin. ”Missään ei sanota, miten pitkään mitäkin pitää keittää. Kaikki vain keitetään [ . . . ]
Tyttöparalla ei ollut paljoa aikaa. Hänen äitinsä oli liian yksinkertainen sielu tajutakseen sen, eikä Erik aikonut kertoa sitä hänelle. Hän ei kestänyt nähdä kyyneliä juuri nyt. Ei sillä, että hän [ . . . ]
Äiti ei ilmeisesti nukkunut koskaan. Vaikka Jannen herätyskello oli rämähtänyt lauantaiaamuna soimaan jo puoli kuudelta, hän keittiöön könytessään löysi äidin pöydän äärestä kahvikuppi kädessä. Sillä oli vanha oranssi kylpytakki yöpuvun [ . . . ]
Legenda Kahdeksannentoista vuosisadan alussa, Ruotsin nuoren kuninkaan kukistumisen jälkeen, tsaari Pietari lähetti luotetuimmat ja kovaotteisimmat upseerinsa Ruotsin Itämaahan ryöstelemään. Kaikkein vähiten epäröiden hän valitsi tuohon tehtävään erään eversti Aleksandr Mihailovits [ . . . ]
12.7.1816 Rakas Carl-serkkuni Olen nyt todellakin matkustanut maailman ääriin, kaukaisemmalle tunnetulle saarelle. Laivamatka oli pitkä ja koko tämä tutkimusmatka tulee minulle kalliiksi – maksoin kapteenille siitä, että hän jätti minut [ . . . ]
Heinäkuu oli kauneimmillaan. Aurinko levitti lempeän raukeuden heinäseipäiden täplittämän maan ylle. Oli kuuma. Ainoastaan haarapääskyt jaksoivat kisailla keskenään. Niiden sirot hahmot kiisivät ja syöksyivät ja piirtyivät mustina nuolina vasten sinistä [ . . . ]
ÄITI Puhelin oli soinut yöllä, en minä ollut sitä kuullut, yleensä nukun hyvin sikeästi. Jäin katsomaan näyttöä: Äiti, vastaamaton puhelu tänään 05.17. Tämä oli jotain sairasta pilaa, äiti oli ollut [ . . . ]
Soran narskeen yläpuolellani täytyi lakata ja alkaa uudestaan useamman kerran, ennen kuin tajusin, että se oli todellista. En uneksinut sitä, eikä se ollut kaiku muistoista. Ääni voimistui koko ajan. Vihdoin [ . . . ]