Pyytäminen Alussa Kaaos kehräsi itsestään Rakkauden. Kaikkeus oli autio ja tyhjä, pimeys peitti sen syvyydet, mutta Rakkaus levittäytyi sen joka kolkkaan. Rakkaus pyysi: ”Tulisitteko planeetat ja tähdet?” Ja atomit yhdistyivät [ . . . ]
”Victoria!” Kiristin juuri korsettiani peilin edessä, kun Mary tempaisi pukuhuoneen oven auki ja lennähti kaulaani iloisen kiihtyneenä untuvaisena mylläkkänä. Hänen höyhenpuuhkansa sipaisi korvaani. Hän tuoksui makealle hielle. ”Yleisö on ihan [ . . . ]
Lähes kukaan ei enää vaivautunut tulemaan Euston Roadille. Sinne saapuivat vain ne, jotka olivat pakkomielteisen kiinnostuneita menneistä ajoista, paperisista asioista. Punatiilinen kirjastorakennus, joka oli 1900-luvun jälkimmäiseltä puoliskolta, oli rapistunut. Kesäisin [ . . . ]
Kuljettaja hiljensi vauhtia. Tiellä tai jossain aivan sen lähettyvillä oli meneillään jotain poikkeuksellista. Theo näki poliisiautoja, joihin oli jätetty ajovalot päälle. Siniset vilkut luotasivat pimeää vuorenrinnettä. Kauempana heilahteli taskulamppujen valokiiloja. [ . . . ]
Veden ääni kaikui aavemaisesti luolan seinämistä. Kun pisaroita roiskahti huokoiseen kiveen, kuului sihinää. Samalta kuulosti, kun heitti kauhallisen vettä vasten saunan rapattua seinää. Melkein tunsin löylyn käsivarsilla ja päänahassa. Oli [ . . . ]
Veri oli kuun valossa mustaa. Siobhan poltteli kaikessa rauhassa. Hän puhalsi pitkään ulos, ja savu kohosi ohuena hopeisena patsaana tiiliseinää vasten. Aseen hihna painoi olkapäätä takin läpi ja baretin reuna [ . . . ]
Minä rakastin junamatkoja. Sitä hiljaisuutta, jonka vallitessa sain velloa ajatuksissani. Kellumista ei-missään olemisessa, välitilassa. Junamatkoja enemmän rakastin ainoastaan pitkiä automatkoja. Niissä oli kaikki se ihanuus, mikä junamatkoissakin, mutta niistä puuttuivat [ . . . ]
Kun luet tätä, olen toivottavasti jo kuollut. Pahoittelen siitä aiheutuvia ongelmia. Niitä ei nykyään oikein voi välttää. Ennen kaikki oli niin paljon helpompaa. Tuttu konstaapeli nojasi tuolissaan ensin taakse, niin [ . . . ]
Viljan ensimmäinen muistikuva oli äidistä. Äiti harjasi hänen hiuksiaan ja lupaili, että niistä kasvaisi pitkät ja kauniit. Viljan sisällä oli suunnaton kaipaus, mutta hän ei tiennyt mitä oli vailla, miksi [ . . . ]
Isä kallistaa tinakauhaa ämpärin yllä, ja sula metalli sihahtaa kylmään veteen. Maaret noukkii jähmettyneen paakun käteensä ja ravistelee sitä kuivaksi. Äiti suuntaa lukulampun kuvun seinään päin. Maaret puristaa tinaa sormenpäidensä [ . . . ]
Äiti ei ilmeisesti nukkunut koskaan. Vaikka Jannen herätyskello oli rämähtänyt lauantaiaamuna soimaan jo puoli kuudelta, hän keittiöön könytessään löysi äidin pöydän äärestä kahvikuppi kädessä. Sillä oli vanha oranssi kylpytakki yöpuvun [ . . . ]
Legenda Kahdeksannentoista vuosisadan alussa, Ruotsin nuoren kuninkaan kukistumisen jälkeen, tsaari Pietari lähetti luotetuimmat ja kovaotteisimmat upseerinsa Ruotsin Itämaahan ryöstelemään. Kaikkein vähiten epäröiden hän valitsi tuohon tehtävään erään eversti Aleksandr Mihailovits [ . . . ]